lauantai 21. lokakuuta 2017

Minäkuva

 Minäkuva itsestäni on hyvin realistinen. Itseironia, itsekriittisyys ja kun mikään ei tunnu miltään.
 Syksyn opintojen ensimmäinen jakso on takana. Aika on mennyt huisin nopeasti ja koti näytti ajoittain siltä, että meillä muutetaan kassi kerrallaan opinahjoon.
Jokainen koulupäivä vaati oman työkassin, jotka laitoin jo sunnuntaina jonoksi eteiseen lähtöjärjestykseen.
On ollut kiva penkoa kaappeja, lootia ja etsiä omista jemmoistaan materiaalia kursseja varten. Jos olenkin tehnyt uusia hankintoja, ovat ne olleet johonkin toiseen aineeseen liittyviä.
 Uusi jakso tuo uuden päiväjärjestyksen. Lähden taas työssäoppimaan osaksi aikaa viikosta. Pitkiä ajomatkoja, kiirettä joka suuntaan ja tarkkaa aikatauluttamista.
 Kuvissa tanssahteleva tönkkösuolattu on minäkuva, joka saatiin kuvistunnilla tehtäväksemme. Kaikki tuon aineen tunnit ovat melko kankeita. Minä ja kuvis ei puhuta samaa kieltä.
Onneksi on muitakin tapoja ilmaista itseään.
 Tanssahteleva, iloisesti pyörähtelevä ja maailmaa avoimeisesti katsova minä päätyi mansikkamaan tolpan päälle kukka ostallaan.
Työ oli tarkoitus valaa kipsiin. Kipsasin toisen työni sisäkäyttöön ja ulkoistin tämän sateen, tuulen ja tuiskun armoille.
Ettei ahdistukseni määrä olisi ollut jo tuhatkertainen, piti vielä piirtää hiilellä samaisesta rautalankahykerryksestä ....jotain?.
Minun taitoni saivat pyörteet paprulle, vähän väriä pintaansa ja älyvalon hehkumaan!

perjantai 20. lokakuuta 2017

Pikatikki

Koko syksyn opinnoissa olemme kokoontuneet kerran viikossa ompeluluokkaan. Onko tullut mtn valmista?
Kolme pikkupussukkaa ja sen jälkeen olen vain riistänyt ja riistänyt. Ihan kyllästymiseen asti.
Onneksi väliin tuli trikoo-ompelua, että pääsimme taas koeajamaan saumureita ja tekemään vaikka peitetikkejä.
Kuten ehkä muistatte, olen myynyt lähes kaikki kankaani pois pari vuotta sitten. Jätin vain vähääkään puhuttelevat kankaat itselleni ja se on todella vähän verraten entiseen. Enkä ole tekoani katunut, saati harmitellut.
Aina löytyy jostain kivoja kuoseja, jos tarvitsen.
Tällä kertaa otin kuitenkin kierräytysteeman. Ainakin puolella. Vaatekaapissani oli kiva paitakuosi, mutta puserona se venyi ja paukkui aina pesun jälkeen ihan muodottomaksi.
Ensimmäiseksi leikkasin Molla Millsin Virkkuri-kirjan nro 3 ideoimana tuubikaulurin paitani leveimmästä ja korkeimmasta kohdasta. Sain työlle päällipuolen.
Kangasvalikoimastani löytyi kiva kypsän viljan sävyinen trikookangas, josta leikkasin taustakankaan. 
Ompelin kaitaleet ensinnä yhteen korkeudesta, molemmat erikseen. Yhdistin renkulat toisiinsa, kohdistaen sivusaumat.
Sen jälkeen ompelin työn pussiin ja jätin pienen kääntöaukon, josta pujautin tuubini oikeinpäin ja tikkasin suoraompeleen auki jääneeseen kohtaan.
 Pipaan ei piisannut sama päällikangas vuoria varten, joten leikkasin sisäkankaan yksivärisestä, jättäen kankaan nurjan puolen ihokosketukseen.
Pidensin pipan korkeutta, kaava Paapiin ompelukirjasta, mutta lyhensin vuorikangasta niin, että taite ei tule alareunaan.
Näin vältän vuorin näkymästä.
 Jossain aiemmassa elämässäni olen varmaan tiedostanut aloittavani jälleen opiskelut, koska ihan tällaista pipaompelua varten olen laittanut työpöytäni alle säilöön kasan sopimattomia, mutta siistejä toppeja, jotka leikkasin samalla kertaa valmiiksi ompelua odottamaan.
Ja mitäkö minä olen syksyn riistänyt? Nahkaa.
Minulla on 4 nahkatakkia, jotka olen yhtä vaille saanut auki saumoistaan ja irti vuoristaan.
Näistä valmistuu syksyn aikana jotain uutta. Ja sitä varten ohjeenkirjoittaminen tulee taas ajankohtaiseksi, vaikka teen sitä aika säännöllisesti omien töideni kohdalla muutenkin.

torstai 19. lokakuuta 2017

Helmivillakko

 Olen monasti kertonut kuinka pidän viherkasveista. Kaikkia en saa menestymään, mutta niin kauan kuin vihertää, pidän kasvista huolta.
Helmivillakko on kasvutavaltaan ihanan kepeä ja mielenkiintoinen. Tosin nuo pallurat jää aina kiinni ja siksikin kasvi kärsii jatkuvasti. 
Kasvun hidasta menoa katsellessani sain ajatuksen, että teen astetta helpomman hoidettavan.
Nypin neulahuovutettavia palloja, kuin pienen pieniä herneitä.
 Eipä ole paljon hernettä suurempia, mutta nopeasti ne lisääntyivät telkkua katsellessa.
 Ompelin jokaisen huopapallon tummanvihreään tikkauslankaan, jotka kiinnitin ruukkuun laitettavaan superloninpalaseen.
Superlonin neulahuovutin ruukun sävyisellä villalla.
 Alkuperäinen on heikko varjo tulokkaaseen verraten, mutta eivät nämä kilpaile tässä keskenään.
 Tein asetelman tietoisesti pesuhuoneen seinäkaapin päälle, jossa muutoin ei voi kasvattaa oikeaa viherkasvia saunasta tulevan kuumuuden vuoksi.
Itse olen monilla messuilla ja markkinoilla ihaillut huopakukkia, jotka Sirkka Kannusmäki on taiten tehnyt.
 

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Viimeistelyyn

 Vilhon veivaaman huopaliinan pinnan ollessa vielä hiukan märkä höyrytin työtä kevyesti.
 Valitsin villan sävyyn sopivat ompelulangat ja ompelin jokaiseen kukintoon ja lehteen suoraommel-tikkauksia.
 Työhön tuli kaunis kolmiulotteinen pinta. Lopuksi vielä neulahuovutin työn ympärillä olevan lankakiemurat etteivät ne lähde purkautumaan käytössä.
 Vien vielä työn mukanani kouluun ompelutunnille, jossa on älyttömän tehokas höyryrauta. Saan nuo liinan reunan liepotukset kuriin. Tosin sitä ennen voin joutua laittaamaan työni pingotukseen ja vasta sen jälkeen höyryttää.
 
 

maanantai 16. lokakuuta 2017

Jokasään sadekassi

Ohjaustoiminnan tunnilla pääsimme ompelemaan kierrättämällä sateenvarjokankaan kassiksi.
Minulla ei varsinaisesti ollut mitään niin puhki pahki kulunutta pintaa, ei ympäri tuulessa kääntynyttä varjoa, mutta melkoinen varasto sateenvarjoja, joita harvemmin tulee käytettyä. Purkasin kahden sateenvarjon kankaat, jotka silittelin kotiraudalla ilman paperia tai kangasta niin sileäksi, kuin pinnan voi saada sileytettyä.
Alkuvalmistelut tein kotona ja kohta kurssiesittelyn jälkeen olin jo leikkuupöydän ääressä sovittamassa kaavaa ensimmäisen kankaan päälle.
Saimme valmiiksi piirretyn ja leikatun kaavan, (nopeutti työskentelyä melkoisesti) jonka avulla pääsin heti aloittamaan työskentelyn.
Leikkasin molemmat kassit ja kädensijat samantein ja valtasin yhden koneen koko päiväksi omaan käyttööni.
Teollisuuskone on jo tullut tutuksi pussukkaompeluiden myötä, mutta teollisuussaumuri on jäänyt ompelukurssin ensimmäisen päivän kokeiluksi ja se piti ottaa taas haltuun.
Sen verran vauhdikkaasti taas työpäivä kului ruokailuineen (käymme linja-autokyydityksellä syömässä toisella koululla), että työvaihekuvat jäivät alun otoksiin.
Valmiit kassit kuvasin ohjaajan tavoin sovitusnuken yllä.
Huomaa kuinka sateenvarjon leikkaus ja kulmat näkyvät kivasti valmiissa työssä.
Kassin yläreunassa näkyvät lenkkirypyt ovat sateenvarjon sulkemiseen tarkoitetut tarrakiinnittimet. Leikkasin kassin niin, että kiinnitin jäi omalle paikalleen. Tyhjän kassin voi sulkea pieneksi mytyksi ja käyttää varakassina tarvittaessa.
Ohjaajalla oli näyttää erilaisia kiinnitystapoja.
Sateenvarjoon painettu kuvio tulee kivasti esille. Kuvio on painettu vain yhdelle puolelle.
Kassin pohjaan jäi tuotemerkki ilman suurempia suunnitelmia.
Kurssi oli innostava ja kivasti erilainen kierrätysteema.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Hartsikorut

 Jälleen minulla aivan vieras materiaali, tai aine, josta olen kyllä kuullut, mutta en ole koskaan työstänyt.
 Kerran viikossa jatkuvat ohjaustoiminnan-päivät ovat jokaisen luokkalaisemme omavalintainen materiaali, jonka hän haluaa ottaa ohjattavaksensa. 
Samalla jokainen meistä tekee kirjallisen osuuden ohjattavan työskentelystä, sujuvuudesta ja annamme rakentavaa palautetta.
 On vaikeaa olla innostumatta aiheesta kuin aiheesta, vaikka pääasia on, että seuraamme vuorollamme ohjaajan edistymistä.
Välillä pitää oikein muistuttaa itseään, että vaikka saamme opetella niin monia kivoja asioita, pääpaino on ja tulee olemaan ohjaus.
 Eikö olekin syötäviä?
En voi kuin ihmetellä, miten herrrkullisia nämä ovatkaan.
Hartsi on myrkyllistä, joten työtilan tuuletuksesta on pidetty huoli ja työskellessä nesteen kanssa, käytimme hansikkaita.
 Ostin kirpparilta ihan tätä kurssia ajatellen silikonimuotteja, jotka sopivat niin kooltaan, kuin malliltaan täydellisesti koruiluun.

 Tytär oli antanut joskus ostamansa kielikorut, jotka ovat kyllä melkoisen suuria. Nämä ovat siis käyttämättömiä, eli juurikin tuon koon vuoksi annettu muuhun käyttöön. Kyllä sä äippä nää johonkin keksit käyttää.
 Kukkamuotti on Ikean vanhaa mallistoa, jääpalamuotti.
 Olen käyttänyt koristeena nukkiksen askarteluissa käytettäviä fimomassatankoja, joista olen leikannut kirurginveitsellä ohuita siivuja ja upottanut ne hartsiin paljettikukkien, lehtien ja hileiden kanssa.
Kun oikein tarkkaan katsoo, voi erottaa stanssatut pienet pehoset, jotka on käsitelty decoupage lakalla kolmeen kertaan/ puoli ennen hartsiin upotusta.
 Kukaset, sitruunat ja lehden fimomassatangosta.
Keltaisessa korussa sulatettuja lasisia millefiorihelmiä.
 Koska hartsin kuivuminen kestää jonkin aikaa, on työn pintojen viimeistely jäänyt vielä tekemättä.
Samoin reiät, jos haluaa tehdä ripustuksen.
 Perhoset tein myös kirpparilta ostettuun silikonimuottiin, josta valmis työ on huomattavasti mukavampi irrottaa, kuin jääpalamuotista. Vaikkakin laitoin molempiin muotteihin ruokaöljyä ennen hartsin kaatoa.
 Näissäkin suurena "timangina" kielikoru.
Medaljongipohjat ostin ohjaajalta kurssilla. Purkasin tyttäreltä saamani rannekorun, josta otin nuo sydämet ja täytin ne valkoisilla pienillä helmillä. Korupohjassa on juuri sen verran korkeutta, että sain valutettu hartsin jäätelötikulla kaikkien helmien päälle ja työn pinta jäi kivasti koholle.
Ai koukutuimmeko? Kyllä! Jatkokurssia odotellessa.
Kuvasarjan ylimmässä kuvassa kolmas sydän, jonka täytin kultaisella hilekynsilakalla.