torstai 23. marraskuuta 2017

Ruusut

Enhän minä mihinkään kadonnut, vain tämä viikko kadotti minut kaiken työn ja opintojen väliin.
Vietän loppuvuoden perjantait työssäoppimispaikalla, josta olen viime aikoina siirtynyt yhteiseen ryhmätapaamiseen avoimen yliopiston työn pariin, josta siirryn ennen kotiinlähtöä illaksi töihin.
Käyn kaksi kertaa viikossa työssäoppimispaikalla, joidenka perään teen iltatyöt ja kolme päivää olen koulussa.
Pitkästä aikaa tulin työhuoneeltani ajoissa pirtille kirjoittelemaan. Ensi kevään työssäoppimispaikka mielessäni laitan tietoa itsestäni ja pohdin samalla varmuuden vuoksi vara-vara-varapaikan, jos en saa myöntävää vastausta ensisijaiseen paikkaan.
Joulukuu alkaa olla aivan nurkilla ja sehän nyt tiedetään, että kuukausi hujahtaa aivan silmissä ohitse ja yht' äkkiä olemme tammikuussa, joten en ole mitenkään liian aikaisin liikeellä.
Jos olenkin ollut illat kotona, on työhuone vetänyt puoleensa. Joulukuun alussa on koululla avoimien ovien päivä jossa omaa osaamistaan voi hyödyntää laittamalla töitään näytille ja myyntiin. 
Olen jo pidemmän aikaa odottanut pääseväni tekemään lasitöitä. Tässä opintojaksossa on vapaailtoja joita hyödynnän ja nautin lasin työstämisestä radiota kuunnellen.

Kudonnan opettaja tarjosi ryhmällemme mahdollisuutta tehdä esim.kankaanpainantaa ja opastaa tutustujia näin työtiloihin samalla, kun työskentelemme. 
Itse ajattelin huovuttaa, kun villoja jäi vielä vaikka kuinka paljon. Vielä on aikaa viikon verran miettiä ja puuhailla.
Muistatteko, kun kerroin pojan muuttaneen perheensä kanssa takaisin kotiin? 
Uusi koti on jo ostettu, remppatarjouksia kuultu ja muuttokin siellä jossain jo häämöttää. Mutta sitä ennen meille muuttaa vielä yksi aikuinen.
Nuorimman pojan tyttöystävä on saanut töitä tältä suunnalta ja hän tulee myös asumaan kanssamme. 
Meillä on jo kunnon kommuuni, kuusi aikuista ja Milja.
Olisiko vielä halukkaita tulijoita?
Pidin tänään koulusta etäpäivän, opetukseton päivä, jolloin ennätin hoitamaan myös omia asioitani ja ajelin parturiin. Omatoimisesti olin jo leikannut otsatukkani, josta sain kehuja, että kivan epäsymmetrinen. Eli sitä ei leikattu muutamaa hiussuortuvaa enempää. Pakko oli tehdä muutoin siistiminen, kun saimme kutsun ylioppilasjuhliin itsenäisyyspäivälle. Ihanaa juhlia itsenäisyyttä, uutta ylioppilasta ja katkaista kiire.
Tänään on saatu hyvä lumipeite vaakatason lumisateesta. Minun puolestani lumi olisi saanut jäädä maahan, mutta luulen, että illalla alkanut vesisade tekee lumesta selvää aamun mennessä. 
Lumi suojaisi kasvit ja minusta lumi nyt vaan kuuluu pohjoisen talveen.
Joulu alkaa näkymään kodissamme kukkina ja astelemina. Joulumaa on jo laitettu näkyviin, mutta maalisutia en ole ennättänyt liikuttamaan puuosissa, joten sitä aikaa odotellessa.
Kävin muutama viikko sitten lunastamassa kukkakaupan avajaisissa voittamani lahjakortin. Jouluruusu ja lasimalja, Sweet Things.
Hyvää viikonloppua teille kaikille,
 

perjantai 17. marraskuuta 2017

Kolme mustaa nahkatakkia

 Nyt on jotain valmista näytettäväksi! Olen ylittänyt itseni ompelemalla jalkarahin valmiiksi asti. 
Ompeleminen on kivaa kyllä juu, mutta kyllästyminen kaikkeen siihen liittyvään on ollut sitkeästi kiinni minussa. Ehkä ompelujumi on hiukan helpottanut syksyn myötä, varsinkin kun käytössä on ollut kunnon koneet ja innostava ja salliva opettaja.
 Elokuussa etsimme käyttöömme nahkaa, joko käytettynä tai uutena. Minä kävin kierrätyskeskuksessa ja Kontissa Tampereen Lielahdessa ja löysin 10-15 € maksavia hyvälaatuisia aitoja nahkatakkeja kaksin kappalein. Miäs suostui luopumaan käyttämättömäksi jääneestä isänsä pitkähköstä takista, jotka sitten riistin kaikki kappaleiksi. Tässä työvaiheessa meni useampi opiskelupäivä.
 Että pääsin aloittamaan kaavoituksen, piti olla hyvä ja tukeva rahi. Ostin omani Tampereen Vaahtomuovista.
Tämän halkaisija on 0,5 m ja korkeus 0,4m. Vaahtomuovin päälle on liimattu 200 g vanulevy kauttaaltaan. Rahin päälle ompelin päällikankaan, joka suojaa vanua. 
  Silittelin kappaleiksi puretut nahkanpalat. Kuosittelin palaset, leikkasin ja ompelin.
Hyödynsin kaiken mahdollisen, eli kierrättämällä edettiin.
Tässä yksityiskohta, jossa metriketjun lukko on pujotettu nahkakaitaleen sisään, ettei se raavi lattiaa, eikä huonekaluja. Saa tarvittaessa esille virkkuukoukulla.
 Kantokahvoiksi ompelin juurikin vaarin takin taskunsuukaitaleet työn molemmin puolin.
 Rahin päällä on miellyttävä istua. Se on tukeva ja samalla tarpeeksi korkea, että siihen on hyvä laskeutua ja nousta.
Jälleen sitä katselee kirpparikierroksillaan materiaalia sillä silmällä, että onko hinta minulle kohdillaan ja vieläkö jotain ompelisi.
 Nostin rahin työhuoneeseen kuvauksen ajaksi. Vielä tämä etsii paikaansa missä tulee käyttötarvetta.
Viereisen hyrräkuvioisen rahin olen joskus uudistanut neulomalla hupun vanhan päällikankaan päälle.
 Viihtyisää viikonloppua teille kaikille. Tänään alkaneet Tampereen Käsityömessut vetää puoleensa valtavasti väkeä.
Itse en näillä näkymin mene tänä vuonnakaan, kolmas välivuosi.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Kyllä joulukylässä mäkkärikin pitää olla

Viime jouluksi laittamani joulukylä on ollut mielessäni koko kuluneen vuoden. Milloin missäkin kuljettuamme, olen katsellut uusia esineitä pieneen kylääni. Ja kyllä niitä on hyvin löytynytkin. Uusia eläimiä, puita, kiskoja ja valosarjoja.
Muutama mökin olen itse löytänyt kirpparilta ja osa on ystävän ostamia.
Nämä pari mökkeröä olin jo pohjustanut vuoden alussa kalkkimaalilla jolla maalaan kaiken.
Taaimmainen, mansardikattoinen talo, on ollut kattoaan myöden vihressä värissä, jota häivytin ensinnä useammalla vaalealla maalikerroksella.
Seinissä oli alkuperäisenä värinä valkoinen. Mökkerö ei ollut mitenkään kutsuva. Kaunis muodoltaan, mutta ei väreiltään. Uutta maalia pintaa ja vot.
Kuvissa ei näy kimalleliima, jota olen sipaissut pintoihin.
Näin ne muuttuivat yksi kerrallaan mieluisiksi muutamalla värillä. Pidin värikartan tietoisesti edelleen niukkana.
Näistä kuvista huomaat muutoksen.
Tämä kirkko on minusta hieno, ystävän löytö. Lasittamattomaan kattoon ottaa väri hyvin kiinni.
Ylivalottuneesta kuvasta erottaa vaaleanpunaiset pystypinnat ja astetta tummemmat ikkunapuitteet. Seinät jätin maalamatta.
Punaisessa mökissä oli upeat seinämaalaukset. Minulle jäi katon ja piippujen maalaus, sekä pihan kuuraaminen.
Osa näistä mökeistä on irtonaisella pohjalla, kun ovat tuikkulyhtyjä. Näiden sisälle saa laitettua hyvin valosarjan mökistä mökkiin.
Muuntaja tai mikä lie mylly oli väreiltään minusta melkoinen kauhistus. Maalasin ensin valkoisen pohjavärin sinisen ja keltaisen päälle. Pari kerrosta vaaleanpunaista, valkoiset nurkat ja harmaan katon.
Pienessä kylässä on myös pieni punainen kärpässieni, joka on kuin luotu tonttujen kodiksi.
Mäkkäri on minusta hieno. Liekö näitä on voinut ostaa tai jostain joskus saanut? Ikkunasta puuttuu vain yksi pystypinna.
 

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Juhlittu!

Vaarilla on ollut jo muutaman viikon joka päivä juhlapäivä, kun humun perhe asuu luonamme ja pieni Milja ilahduttaa meitä.
Vauhtia ja elämöintiä, arkea ja touhuilua on kiva seurata ihan läheltä.
Viime viikonloppuna seuraamme liittyi tyttären perhe ja meno oli vieläkin vauhdikkaampaa.
Vaarin tytöt.
Päivää rytmittivät päiväunet, ruokailu ja kahvihetki.
Seurustelu pienten kanssa. Vain nuorimmaisemme ei päässyt paikalle tyttöystävän kanssa.
Muutoin meno oli lapsekasta.



Iltapäivällä humu etsi sisarensa vanhan trampoliinin ja voi mikä ilo. Sohvaparkamme sai rauhan!

Ei kaksi ilman kolmatta.








Kotiinviemisiksi annoin muutaman sukaparin, lähikäyttöön aloin neulomaan uutta sukkaparia.