perjantai 19. toukokuuta 2017

Paperista asiaa

 Tässä ne nyt nököttävät! 
Kevään kurssin aikaansaannokseni, paperihelmet, joidenka tekemistä oikein odotin. Kaikki se kiire, koulussa, työssäoppimassa, ohjaustoiminnan näytön suunnittelun ja mallitöiden kanssa, kevään juhlat ja ansiotyöt, ne ovat nyt selkiintymässä, kun olen saanut jätettyä portfolioni ajoissa opettajalle, jonka hän toimittaa eteenpäin luettavaksi arvioitsijoille. 
Olen myös saanut kirjoitettua tämän jakson oman osuuteni ryhmämme yhteiseen kansioon tallennettavaksi ja saatettua kaikki nämä kokeiluni valmiiksi työksi tai hyväksi suunnitelmaksi mitä näistä nököttäjistä onkaan tulossa.
 Jokainen opiskelija otti omakseen jonkin aihepiirin paperista. Minua viehätti eniten helmet, joita voin hyödyntää myös omissa kouruiluissani.
Monen monta kokeilua, tiedonhankintaa, materiaali- ja työkaluhankintoja, että kaikki on valmiina.
Eniten minua itseäni kiinnostaa juurikin koruilu, joten otin esille materiaalini pitkästä aikaa.
 Kivi, paperi, sakset

Vihreät pitkulaiset helmet ovat paperista, jossa on miellyttävä mattapinta ja näin ollen helmi on ollut mukava kääräistä kasaan.
Pyöreät helmet ovat kiveä ja saksittua on tuo kaulanauhan rusettiosuus. Korut olen kasannut yhtä korua lukuunottamatta vaijeriin.
Valmis sydänrengas on kaunis jo sellaisenaan, mutta mahdollisuus lisätä jotain omaa siihen mukaan on aina haaste. 
Keräilin korupiikkiin muutaman paperihelmen. Kepeyttä kokonaisuuteen antaa ketjut, joiden päihin lisäsin myös helmet.
 Kaulanauha on kuvassa lyhyimmillään. Tein nauhojen päihin liukuvat solmut.
 Reino Markkulan nuottivihko muuttui pitkäksi kaulanauhaksi ja korvakoruiksi. 
Olen sivellyt kaikkiin paperihelmiin kynsilakan, kirkkaana, värillä tai hileillä, kuten nämä nuottipaperit.
 Lasihelmet väleihin valikoin mattapintaisina, sen mitä purkeistani löytyi, ettei korusetti kiillä liikaa.
Nauha on tarkoitettu yksinkertaiseksi, mutta kuvassa se on kiepautettu torson ympärille paristi.
 Tässä kaulanauhassa olen käyttänyt erään kaupparyhmän kevätlehteä, jossa oli hemaisevan kauniit sivut!
Jo helmiä tehdessäni päätin, että teen näistä korun, mutta tämäpä helmisarja tuotti minulle eniten haastetta. Monta kertaa piti laskea ja suunnitella, että miten tästä piisaa osat, jos en laittaisikaan lasisia välihelmiä nauhaa pidentääkseni kuin yhden.
Lopputulokseen olen itse kovin tyytyväinen. Nauhan pituus on tuupattu torson taakse, että nuo nauhanpäät näkyisivät kuvissa paremmin.
 Pujottelin korupiikkeihin helmiä ja vilahtaapa siellä keväällä emalointikurssilla tekemäni pieni vihreä pöllökin.
 Tällä suurella renkaalla saa kaulanauhaan lisää näyttävyyttä, tai sitten sen voi jättää vallan pois käytöstä.
 Ja sitten nämä nököttäjät. Ne ovat Postisia. Näitä on nyt etsitty, kerätty, pengottu ja luvattu kerätä minulle jatkossakin, että saan tehtyä työni joskus loppuun.
Näistä voisi tehdä oviverhon tai lampunvarjostimen tai ujuttaa helmiksi makrameeseen, tai...
Yhdestä sivusta, mielellään vivahde oranssia, tulee kuusi pidempää helmeä ja kaksi pienempää.
Että aletaas laskemaan, kuinka monta Postista minä tarvisin saadakseni sen oviverhon =)
 

Laina laina laina lai lai laina, lai lai laina

 Mitä ihminen saakaan, kun se alkaa yrittämään? 
Nipun papereita, joita kantamalla hartiat painuu syvään kumaraan ja yritys oikaisuun vaatii kovia ponnisteluja. Se vaatii monta aikaista aamua, myöhäistä iltaa ja pitkiä pimeitä öitä. Se vaatii nöyryyttä ja lujaa tahtoa saadaakseen kaiken maksettua.
Meiltä se vaati kymmeniä vuosia, terveyttä ja periksiantamattomuutta. Tahtoa suoritua yksin ja luopumista. 
Tänä aikana pystyimme kuitenkin antamaan rahaa lainaksi, maksamaan muidenkin velkaa. Saimme lapsille säästötilit, joista viimeinenkin on lunastettu viime viikolla. Avuksi omaan elämään.

Kun tulin tilalle, oli mukanani lopputili ja vähäiset kapiot. Oli tila, muutama sonni ja kova tahto yrittää.
Yrittäminen maksaa. Oli pakko tehdä kaiken aikaa investointeja, ostetiin ensimmäiset lehmät.
Traktori oli vaihdettava, maat muokattiin ja rakennettiin uusi koti. Nuorin poika käveli tontin pohjalla pienenä taaperona ja "avusti" kaikessa. Nukkui päiväunet traktorissa peltotöiden ajan.
Kodinrakennusta suunnitellessa meillä käytiin laskemassa kulut ja menot, eikä hyvältä näyttänyt. 
Tila ei tulisi koskaan tuottamaan niin, että menot peittyisi. 
Miäs lähti talon ulkopuolelle töihin toisen lapsen ollessa 9 kk:tta. Minä jäin kotiin lasten kanssa, hoidin navetan, miäs apuna, kun ennätti.
Kun tyttö oli kuukauden vajaan 3- vuotta, olin minäkin 2- vuorotyössä, kuten miäskin. Teimme eri vuoroja, että saimme hoidettua lapset ja karjan. Kolme vuotta ja sitten se loppui. Syksyllä tuli tasan 20-vuotta, kun miäs lähti illaksi pois kotoa ja minä laitoin lehmät autoon.
Kolmannen lapsen synnyttyä olin kotona vuoden, korjautin käteni ensimmäisen kerran. Se oli rasituksen vuoksi aivan tunnoton.
Miäs siirtyi uuteen työpaikkaan, jossa kakskymppinen tuli täyteen tämän kuun alussa. 
Minä sain työn tehtaassa, jossa aloitin ensinnä tekemällä pe-su 40 h työviikon. Tytär sai aloittaa kolunsa niin, että olin aina kotona arkisin. Jo puolen vuoden kuluttua työni muuttui todella raskaaksi, sekä fyysisesti, että psyykkisesti 5-vuorojärjestelmäksi.
Keväällä tuli kymmenen vuotta, kun kamelin selkä oli katketa. Kohdalleni osunut paha työtapaturma oli viedä minusta kaiken, voimat, yrittämisen ja suunnan.
Onneksemme saimme lainoillemme maksuttomia vuosia. Edellinen opiskelujaksoni oli yhtä rämpimistä, eikä rahahuolet olisi helpottanut sitä laisinkaan.
 Terveys on ollut usein koetuksella, lääkärit tuntevat työtaustamme. Monet rikkonaiset kohdat on korjattu kumpaisellakin. 
Yrittäminen on kova juttu! En helposti hermostu, mutta tällä työtaustalla, tekemisellä ja yrittämisellä tiedän, missä ovat minun ja miäheni rajat ja taidot.
Arvostan toisen työtä ja yritteliäisyyttä.
 Tätä sanotaan elämäksi!
 
 Äitienpäiväksi saamani kaunis limenvihreä hortensia.

torstai 18. toukokuuta 2017

Onnea uudet ylioppilaat!

 Kynsilakkakoristekukat ovat koukuttavaa askartelua. Tein kaksi ylioppilaskorttia malliksi työssäoppimispaikkaani, josko joku innostuisi lakkailemaan omiin kortteluihinsa myös kolmiulotteisia kukkasia. 
Olen lupautunut pitämään toukokuun ajan kurssin niinä päivinä, kun olen läsnä.
 Korttipohja on valkoinen. Päälle hillitty kuviollinen kukkapaperi, parit stanssatut perhoset ja kynsilakkakoriste kiinni.
 Tykästyin näihin puisiin teksteihin, jotka tuovat kortin pintaan kivan ulottuvuuden.
 Toinen kortti on samalla pohjalla, hillityllä kuviopaperilla ja kukkina sini- ja valkovuokot.
 Kevään kirjoitusten tulokset julkaistaan tänään. Onnea kaikille.
 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Suomi 100

 Harvemmin tulee neulottua miähelle paitoja, vaikka tykkää tekemiäni pitää. Hitaasti ja hartaasti kevään ajan on neule edistynyt helpolla sileällä neuleella. 
Löysin kirpulta SK 3/2017-lehden, jossa kivasti raidoitettu paitu, 28, sai minut penkomaan työhön sopivat langat.
 Eihän ne valitsemani langat ole yhtään ohjeen mukaiset, mutta valmiin raidoituksen vuoksi päädyinkin tämän ohjeen mukaan tekemään. Tykkään tuosta istutetusta hihasta. Vaate näyttää ryhdikkäältä.
Lankoina käytin 
Tumman sininen,The Cotton Garden Viola, Anttilasta.
Luonnonvalkoinen,Red Heart Eco-Cotton Blend, Anttilasta.
Kirjava sininen,Colorado Multi-Color, Lidl.
 Täytyihän sitä yksi Suomi-paita minunkin tehdä.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Punaista vahaa

Eikö olekin kaunis oppimisympäristö?
Kävimme tekemässä järvimaisemissa kipsivaha-, sekä hiekkavalutöitä muutaman viikon aikana. 
Tässä rakennuksessa käytössämme oli muovattavaa punaista vahaa, josta oli tehtävä nopeassa tahdissa jokin työ. Siksi, että kesälomat jyrää päälle.
 Olen jo sen verran oppinut tässä oppilaitoksessa, että ei kannata liikaa alkaa miettimään, vaan aloittaa heti mitä mieleen juolahtaa. Näin minä päsin heti alkuun oman työni kanssa, josta alkoi muovaantumaan keijukainen keinulaudalle. 
Otin puolivalmiin vahaväännöksen kotiin, että sain sen seuraavalle metallitunnille valmiina mukaani. 
Hieman matkalla kolhiintunut neitokainen sai nopeasti uuden lookin ja pääsin lisäilemään valukanavia jokaiseen hahmon ulokkeeseen. 
Jäljestäpäin tulee valun jälkeisiä kuvia, joista näkee kuinka paljon työ vaatii kanavointeja onnistuakseen.

Tämän työvaiheen jälkeen työ laitettiin kuumuutta kestävään säilykeastiaan, josta oli pohja ja kansi poistettu.
Peltipurkki kiinnitettiin pöytään, purkin korkeutta nostettiin tarvittaessa toisella purkilla, jotka teipattiin yhteen ja jatkokohta vahvistettiin vielä kanaverkolla purkin sisäpuolelta.
Seuraava työvaihe olikin kipsin teko, jonka jälkeen jokainen juoksutti omat sekoituksensa peltiastiaan, varoen kaatamasta siellä ollutta vahatyötään.
Kipsimuotit nostettiin uuniin, jossa pitkän ohjelman aikana vaha höyrystyi ja muottikanavat olivat tyhjinä odottaen joko messinkiä tai pronssia sisuksiinsa.
Sillä aikaa, kun opettaja kertoi halukkaille tekijöille hiekkavalusta, minä jatkoin omien vahatöideni kanssa.
Olin ehtinyt tekemään koulussa kaksi peikonlehden lehteä, jotka kiinnitin edellä kuvatulla tavalla pöytään, jotta saisin nämäkin kipsiin vielä tänä keväänä.
Näiden valu voi kestää ensi syksyyn, jos ei kukaan enää tänä keväänä mene tekemään omia valujaan, jolloin saisin nämä samaan uuniin ja valuun.
Vääntelin lehdet hiukan eri muotoon, mutta kuitenkin niin, että pysyisivät keinumatta pöydän pinnalla.
 Keijutyttö saa esiliinat, joidenka helmat hulmuavat kesätuulessa.
Kuvakulmat ovat juurikin tällaiset missä asennossa työt laitetaan kipsiin.
Pingut, nuo itselleni niin monta muistoa, kipeääkin, tuovat.
Koska olen säästänyt nämä muistojeni laatikoissa työhuoneen perimmäisellä hyllyllä, otin nämäkin käsittelyyni keskusteltuani asiasta opettajani kanssa. 
Tein muottivalun vahan kanssa koulussa ja kotona muovailin pingut kiinni toisiinsa, kuten edeltäjänsä lasista ovat laitettu.
Samalla kirjailin uuden vuosiluvun pingun peppuun, muistoksi monistamisesta. 
Saas nähdä teenkö vielä joskus kolmannenkin eri materiaalista.
Näyttävät hiukan avaruusolioilta vaateriin aseteltuina.
Sillä aikaa, kun minä hääräsin omien töideni parissa, ope oli laittanut tulet ja ensimmäiset sulat metallit olivat valmiina kaadettavaksi muotteihin.
Jokainen oli merkinnyt omaan työhönsä käytettävän materiaalin.
Muut oppilaat katselivat tietyn matkan päästä maskit kasvoillaan, kun ope avustajansa kanssa kaatoi muotit täyteen.
Muotit pysyvät hyvin pystyssä hiekkapatjallaan.
Muutaman tunnin odottelun jälkeen muotin sisältö on vielä niin kuumaa, ettei sitä ilman hansikkaita voi käsitellä, mutta muottia voi alkaa purkamaan ja jouduttamaan sen jäähtymistä.
Ja sieltähän se keijukaistyttö ilmestyy juurikin sellaisena, kun sen purkkiin sulloin. Tästä näkee kuinka paljon työ vaatii enemmän työstämistä, kuin pelkän hahmon.
Joku on jo jäänyt kiinni puristimeen =)
Kun olin rälläköinyt ilmakanavat, ope poistanut suurimman keinulaudasta, päästiin tekemään reiät istuinlautaan ja käsiin. Käsiin siksi, että saan pujoteltua keinunketjut tai mitä sitten laitankaan kiinnitykseen.
Ope avusti tässä tehtävässä, minulle jäi työn kuvaaminen.
Useamman siistimishetken ja pyörittämisen jälkeen keijutyttöni hymyilee vienosti.
Hymy on tullut tahattomasti kynnestäni purkkivaiheessa. Tytön piti alunperin olla kasvoton. Painoa hällä on 0, 550 kg.