torstai 18. tammikuuta 2018

Pikkujouluista se alkoi

 Ikäkö, vai mikä, mutta minua ei oikein napostele pikkujoulut. Paitsi, jos siellä on kivaa tekemistä ja pikkuisen ajankohtaan sopivaa tarjottavaa.
Sain ensimmäistä kertaa kutsun tähän tilaisuuteen hyvissä ajoin ennen joulua, siis pikujouluaikaan. Näissä kemuissa ja menoissa oli mukana opiston opettajia ja nyt on kyseessä pehmeän materiaalin opettajat. Itse kuulun kovan materiaalin opeihin.
 Saimme tehdä itsellemme nahkakantisen muistikirjan, mikä olikin oikein mieluinen kotiintuominen. 
Kirjan sivut taiteltiin ja revittiin itse oman maun mukaan. Ommeltiin kiinni nahkaan, mikä saatiin valita monesta eri värivaihtoehdosta. 
Minä sitten olin himppasen ahne tälle materiaalille ja ostin vuodasta vielä puolikkaan.
 Näet olihan minulla vielä tekemättä se koulussa annetun työtehtävän mukainen nahkakassi. Kyllä, nahkakassi. Minä vain rustailin nahkaraheja ja essuja, välttelin moista piperrystä.
Tai sitten piti oikeiden palasten loksahtaa kohdilleen. 
Ostin työssäoppimispaikastani viime keväänä kaksi palaa kivaa paksumpaa puuvillakangasta. Toinen on keltasävyinen, mikä odottaa vielä. 
Tämä punasävyinen sopi kivasti nahkakassini sisävuoriksi, johonka
 ompelin punaisen puuvillajatkopalan kanssa suuren vetoketjutaskun. Saan sinne hiusharjat ja sytkärin.
 Käytin kassin ulkopuolella mustien nahkatakkien paloja ja punaisesta nahkasta tein avotaskut kassin alareunaan.
Kassinsuun kiinnittimenä toimii magneettinepit ja olkahihnan virkaa ajaa appivainaani nahkatakin vyö.
Kassista on tullut yksi suosikkini, kevyt, tilava ja ihan kasari, kuten nuorimmainen sanoi.
Tämän työn myötä olen päivittänyt kaikki syksyllä valmistamani työt.
 

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Iso säkki

 Säkkituolien kulta-aika on tainnut lipua ohitse vuosi(kymmeniä) sitten, mutta meiltäpä sellainen vielä löytyy. Päivitin tuolin salonkikelpoiseksi ompelemalla sille uuden päällisen vanhasta matosta.
Luit oikein. Matosta.
Teimme eräänä opiskelupäivänä suunnitellut käynnin tekstiilipuolen opettajan kotiin, osiossa kodin tekstiilit ja verhoilu. 
Voi ihanuus sitä päällystettyjen sohvien ja tuolien määrää, kuvina ja livenä. Ihastuttava jumppapallo nahkaverhoilulla oli kyllä taidonnäyte!
Itseäni jäi mietityttämään päivitetty säkkituoli, joka sieltä myös löytyi, että jos minäkin sen meidän vanhan ja vähän jo styroxkuulia tursuavan vanhuksen ottaisin näin uudelleen käyttöön.
Vein kouluun maton, n. 160 x 230, minkä olemme ostaneet tämän pirtin lattioita peittämään. 
Itse matto on paksu ja painava. Tein hartiavoimin töitä, että sain tämän kasaan. Ompelin yhdelle reunalle vetoketjun ja näin sain matonhapsut piiloon työn sisään.
Kuvioraidatkin pysyivät aika hyvin kohdillaan. Yhden maton ompelee kyllä päivässä, mutta kahden samanmoisen työstämiseen päivän aikana vaatii terveemmät kädet kuin minulla on.
Miähen kanssa ujutime luirun säkin uuteen suojaan. Tämä on niin painava läjä, että vaatii hetken urheilua siirtää sitä toisaalle.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Trikoopipat

Mikään ei ole niin kiva, kuin pipa mikä on sullottu taskuun ja sen saa nopeasti korvia lämmittämään. 
Olen aina ollut huono laittamaan pipaa päähäni, mutta kyllä se on hyvä omistaa, varsinkin tällaisena tuulisena päivänä, ja niitähän voi sitten ommella kerralla vaikka useamman, kun löytyy hyvä kaava.
Syksyllä leikatut topit ja ihan vaan äkkiseltään kangaskaupassa käynnin yhteydessä mukaan tarttunut pala trikoota on valmiina nähtäväksi.


Vaaleanpunaisesta topista sain kaksi pipaa, toinen on kooltaan hieman pienempi.
Mintunvihreässä on valkoinen vuori.
Kukkakangas on runsas, erottuva. Näitä on kaksin kappalein.
Tallinnasta ostin lisää trikoota, ajatuksella pipat tytöille.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Sano tentti!

 Kerronko miten ne luvut sujuu? No jos saan jotain uutta mieleeni, ni eihän ne suju. Hauki ei ole kala, vaan kasvatuspsykologia =D. Eli yhtä ja sama. Siis pakko on nostaa itsensä aika ajoin ylös penkiltä ja puuhailla jotain mukamas tosi tärkeää.
Joulu pakattiin kasaan loppuviikosta ja aikas muhinut idea saada jotain uutta vanhoin tavaroin telkkuhuoneeseen oli siirrä, raivaa ja imuroi menetelmät.
Ikiaikaiset pernalaatikot on siirtyneet pitkän matkaa, pitkällä aikavälillä, päällekkäin "kirjahyllyksi" telkun viereen. Pirtillä ollessaan laatikot ovat aina olleet samassa tehtävässä, hyllyinä kirjoilleni ja lehdille.
 Alahyllyt täyttyivät nopeasti, eikä aikaakaan, kun uusimmat kirjanikin olivat jo paikoillaan.
 Myönnän, että viime vuosi oli melkoista kirjojen hamstraamista. Viimeisimmät aleostokset ovat vielä selaamatta, öh, on kyllä moni aiempikin.
 Näkymä työtuolistani on mieluisa, hämyisän kirjastomainen.
 Pienessä huoneessa on monta valopistettä tarpeen mukaan. Harmillisen huono kuva kattovalaisimesta, joka haettiin taannoin vanhalta pirtiltä (30 v oli jouten katossa), luo kovin keltaisen yleisvalon.
 Uusin jutuin vanha kässykori, joka sai maalipinnan miähen käsittelyssä, on yhtä maton kanssa.
Laskin kaikkien kässykorieni pintaa ja siirtelin tyhjien käpsäkkien kätköihin. Muutama keskeneräinen neule, joita välillä neulon on ihan riittävät.
Keräilin seuraaviin töihin lankoja lähempään tarkasteluun ja sekoilevat puikot omiin lootiinsa. Heti selkeni. 
Poltan edelleen paljon kynttilöitä. Kuljen aamulla kynttilä-ämpärini kanssa pitkin pirttiä ja valaisen jokaisen nurkan.
 Kuten sanottua, en pysty lukemaan pitkiä jaksoja, rymsteerasin kukat jo eilen illalla uuteen järjestykseen.
Talvi ei ole vielä tappanut montaa kukkaa. Kun kuusikin on muovinen, viherkasvit tykkää.
 Laitoin useamman kasvin samaan rykelmään. Näin loin hyvän pienilmaston. 
Suuressa irrallisessa lipastonlaatikossa on kultaköynnös, muorinkukka ja orkidea. 
Syntinen poika, nukkatyräkki,  pysyy pystyssä tukikeppiin nojaten ja flamingonkukka on asetelman lähellä. Jossain siellä takana pilkistää pieni aloekasvi.
 Viherkasveilla on aina ollut minulle suuri merkitys. En tunne olevani mikään viherpeukalo, se on kaukana minusta. On vain kiva puuhailla elävien kasvien parissa ja luoda näille hyvät kasvuolosuhteet.
 Toinen asia sitten on näiden tuottamat roskat ja kasvitaudit. Pyrin ostamaan vain tutuista myymälöistä ja välttää valmiiksi tautisia lajikkeita.
 

torstai 11. tammikuuta 2018

Kolmen ruokalajin illallinen

Arki, opiskelut ja työ imaisivat taas mukaansa kuin ei olisi lomalla ollutkaan. Aamuista haukottelua, silmien väsymistä ja noh, ihan normaalia kiirettä. 
Kiireen katkaisuun on hyvä ratkaisu. Pieni irtiotto, vaikka onhan näitä tässä ollutkin. 
Miten saada miäs lähtemään mukaani? Oli heitetty kyssäri edellisen reissuraportin kommenttiin. Saan kuulemma vastata ihan ite, ei suostunut miäs kommentoimaan.
Kyllä kait se on se lähimmäisenrakkaus. Minä tarvitsen vierelleni ihmisen joka ymmärtää, jättää tilaa, kun sitä tarvitsen ja antaa minun yrittää ja kokeilla omia juttujani. 
Samoin minä olen antanut hänen toteuttaa omia asioitaan, antanut mennä ja mennyt mukana, vaikka ei aina huvittaisikaan. Olemme yrittäneet ottaa aikaa yhdessä lapsiarjessa, mutta ei se oikein koskaan onnistunut. Nyt siihen on mahdollisuus ja näin pidämme yhtä. 
Hän tietää mikä minut tekee onnelliseksi, tavoitteeni ja unelmani. Se ei ole koskaan ollut helppo tie, mutta ehkä kuljen nyt sitä kohti ja saan siihen sen tuen ja avun mitä toivon jokaisen saavan, kun sitä lähtee tavoittelemaan.
Ja eikö hyvä ruoka ole se, mihin moni miäs lankeaa?
Olimme keskiviikko illan Tampereen Lapinniemessä. Saimme kuvattua syksyllä ostamani kankaanpalan valmiina tuotoksena.
Löysin Nokian Kauppahuoneen palalaarista kaksi palaa sinapinsävyistä napakkaa neulosta, josta ompelin ennen joululomaa koulussa itselleni tunikan. Tarkemmin sanottuna, timanttitunikan. Tässä on sivuille leikattu kivat liehukkeet, mikä antaa mukavan väljyyden.
Otin toistamiseen käyttööni tekemäni paperihelminauhan, mikä minusta sopii kivasti tällaiseen vaatteeseen.
Panostan usein uusiin kenkiin. Kiitos kaikkien nivelrikkojen, mikä tahansa jalkine ei kulje enää mukanani. Maiharityyppinen lämpövuori saapas, vihertävä sävy.
Kuvassa osa Tallinan ostoksia uusia tunikoita varten. Oranssi (tukusta) ja raita ovat trikoota, pastelli ( Forum kangaskauppa) ja kukkakangas neulosta.
Lapinniemen puuvillatehdas palvelee nykyään kylpylähotellina. Olemme käyneet joskus lasten kanssa uimassa täällä.
Eilen nautimme lohi-salaattialkupalan.
Miäs söi härkää ja uuniperunan.
Minä kanatortelliinin.
Jälkkäriksi upposi uuniomena vanilijajätelöllä.
 Torstain on toivoa täynnä ja suuri on kiitollisuus sille enkelille, joka oli vanhemman pojan olkapäällä eilisellä työmatkalla.


 

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Tammikuussa Tallinnassa

Oppikirjat nurkkaan ja päätä tuulettamaan. Olin lukenut kaikki välipäivät, kirjoittanut tiivistelmää. Potenut hapenpuutetta, lukenut ja lukenut. Tammikuussa ei liiemmin ole ruuhkaa Tallinnan matkoilla, eikä kyllä ollutkaan. Merimatka pöllyttää kirjanpölyt ja tuulisilla kaduilla saa happea!
Ostimme kahden yön matkan jolloinka ehtisimme tutustumaan taas uusiin kohteisiin. Olen kirjoittanut syksyn mittaan pitkät muistilaput mistä mitäkin.
Saavuimme satamaan niin aikaisin, että emme saaneet hotellihuonetta, kuten arvasimme. Jätimme matkalaukut säilöön ja otimme repun ostoskasseineen mukaan. Ensimmäinen kohde oli R- kioski, josta ostimme matkalipun edulliseen kulkemiseen. Seuraavaksi vanhankaupungin info, jossa saimme monta kohdetta kartalle.
Sitten pysäkille ja silmä tarkkana seurasimme pysäkkikarttaa, että osasimme jäädä pois oikeassa kohtaa.
 Rocca al maare. Kortteilu kiinnostaa aina vain enemmän ja enemmän. Täällä kävin katsomassa korttimyllyyni lisää kuvioleikkureita ja löysinkin muutaman oikein kivan. Hyvä valikoima erilaisia askartelutarpeita ja tilkkuiluvälineitä.
Teimme ensimmäisen navigointivirheen, ajatustepponen. Nopea aikataulun uusinta, onhan vielä kokonainen päivä aikaa, siirryimme kirjaantumaan hotellille ja hetken huilattuamme lähdimme liikkeelle uudestaan.
Tällä kertaa suunta Ülemiste Keskus, joka onkin Viron suurin kauppakeskus. Olihan se suuri.
Kiinnostukseni kohde, Zara Home, löytyy täältä. Samoin Zaran vaatteet, joita muuten löytyy Virukeskuksestakin.
Ratikalla kulkeminen oli joutuisaa ja väljää. Ainoa pelote on pysäkin paikka liikennekaistojen välissä, mutta kun paikalliset uskaltavat hypätä pois kyydistä, niin olihan se meidänkin. Jäimme vanhankaupungin kulmilla ja käppäilimme Olde Hansaan iltamyöhällä.
Paikka oli aivan ääriään myöden täynnä, vaikka koko ajanhan oli vaihtuvuutta.
Saimme istumapaikat yläkerrasta, jossa musisoitiin. Kun väkeä on paljon liikkeellä, mahtuu mukaan aina muutama törppö. Tällä kertaa he olivat naisia, jotka tilasivat yhteisen ruoka-annoksen ja rääpivät nenät nirpassa. Annos jäi lähes koskemattomaksi. Nälkäisen ei ollut kiva katsella moista touhua.
Raatihuoneen torilla kävimme sen verran, että sain kuvattua jouluisen tunnelman. Jouluista tunnelmaa oli joka paikassa. Aamiaishetkellä soi joulumusiikki.
Emme viipyilleet torilla pidempään, kun kohdalle osunut vesisade vei suurimman hohdon.
Sen sijaan käppäilimme jälkkäriostoksille ja takaisin hotellille.
Ihailin näyttäviä kukkaikkunoita, joissa ei pienillä piperretä.
Amarylliksen oksat olivat näyttävässä osassa.
Hotellin aulassa oli upea kuusi. En ollut ainoa, joka näppäili kuvia ihanuudesta. Jos Tallinnassa oltiin vielä jouluisissa tunnelmissa, on sitä vielä meilläkin.
Seuraava aamu. Ei laiteta kelloa soimaan, kyllä me herätään, kun väki alkaa paiskomaan ovia aamupalalle. Voi jestas! 
Meitä nukutti niin makeasti, että olimme missata koko aamupalan. Menimme illalla ajoissa nukkumaan, mutta edellisen aamun aikainen lähtö sai univajeen aikaiseksi. 
Kun puolessa tunnissa pikaherätyksestä olimme jo käyneet aamupalalla, olimme jo kohta valmiita uuteen kierrokseen kaupungilla.
Tällä kertaa lähdimme liikkeelle kävellen.
Etsinnässä oli ensinnä askartelukauppa, joka on aivan keskustan tuntumassa, Tartu mnt 7, Gallerii Mix. Ostin muutaman stanssin ja suunnittelin jo käyväni seuraavalla kerralla uudestaan.
Seuraavaksi matkalle osuu kaksi kangaskauppaa, joista löytyy jotain mukaan. Matka jatkuu aina kohti Karnaluksia. Pääsen käymään ensimmäisen kerran uudistetussa myymälässä, jossa on hyvin huomioitu repsikan odotusnurkka =)
Tunnin kiertelyn jälkeen mieli on hyvä, yhtään lankaa ei ole mukana, ei koko reissulta! Itsekuri on hyvä. Panostin vain kankaisiin, käsityövälineisiin ja työkaluihin.
Miäs pakkaa ostokset reppuun, jonka aikana syön välipalan ja kohta ollaan taas menossa. Hyppäämme ratikkaan 4 ja suuntaamme toiseen tämän reissun pääkohtaan, eli Pärnu mnt.
Edellisellä käynnillämme, löytyy kohdasta Tallinna, ihastuin Dekon tapettivalikoimaan niin, että kotoa lähteissämme mittasimme seinät. Jos/kun nuorimmainen muuttaa, jää huone mustine seinineen tyhjilleen. Tätä ikävää yritän karkoittaa ja suunnitella samalla uutta käyttöä tyhjälle huoneelle.
Kysyin miähen mielipidettä ja se kuulemma on, mutta pidemmän korren vein taas minä ja oma näkemykseni. Öh!
Onnekseni kaupassa on valmiina jonkinlainen varasto valmiita tapetteja, ettei täytynyt jättää tilausta.
Tapettirullat kassiin, pussinsuut kunnolla kiinni. Vettä satoi edelleen.
Liikkeessä on itseäni kiinnostavia huonekaluja, joita jälleen koeistuin, silittelin ja ihastelin.
Erityisesti tämä limen värinen suuri nojatuoli jäi kaihertamaan. Kuljetuskustannukset olivat 100 € luokkaa. 
Pääasia oli tapetit ja ne painoivat. Kotimatkalla linja-autokuski, kotoisin Virosta, kertoi tapettien olevan edullisia. Juu huomattiin.
Ennen seuraavaa kohdetta tuli vastaan välipalapaikka. Jalat olivat tauon tarpeessa.
Muster sistustusliike ei pettänyt tälläkään kertaa. Miäs jäi odottamaan pihalle liiallisen tuoksun vuoksi. Harmi, kun liikeessä on paljon nähtävää ja täällä olisi ollut lämpimämpää ja kuivempaa.
Napsin kuvia, ihastelin, katselin ja ostin joitain joulukoristeita ale hintaan.
Kivoja huonemaisia tiloja, väreittäin tai aiheittain.
Romanttista herkkyyttä.
Muhkeita sohvia ja niiden syliin kutsuvia tyynyjä.
Kivoja yksityiskohtia.
Kuparia.
Makuuhuoneen kauneus
kirjoituspöytineen.
Muhkeita torkkupeittoja. Ja monta uutta ideaa.
Takaisin pihalle, ratikan kyytiin ja hotellille kasseja pakkaamaan.
Illalla lähdimme vielä syömään ja löysimme kauniin ja rauhallisen ruokapaikan sokkeloisen kujan päästä.
Ruokalistalta löytyi kumpaakin miellyttävä annos, eikä kauaakaan kun saimme lämpimän aterian eteemme. Niin hyvä ja miellyttävä paikka ansaitsee uudelleen käynninkin.
Höyryävän lämmin ateria sai kielenkannan irtoamaan, ei sentään kieli mennyt ruuan mukana. Mutta kevään ja kesän hengähdystaukoja oli mukava suunnitella tiedossa olevan kiireen keskelle.
Kun kaunis on kaunista.
Emme antaneet edellisen aamun pikalähdön toistua, vaan illalla herätykselle laitettu puhelin päräytti sellaisen fanfaarin, että varmasti naapuritkin heräsivät. 
Päätimme luovuttaa huoneemme heti aamupalan jälkeen. Jätimme matkalaukut säilöön ja lähdimme aamukävelylle merenrantaan. Kuten kuvista näkyy, aurinko on täältäkin lähetetty toisaalle.
Kävimme katsomassa satama-alueella tämän rakennuksen jälleen kerran. Linnahall on suuri, tai oikeastaan valtava, rakennus, joka on valmistunut vuoden 1980 kesäolympialaisia varten.


Sittemmin tilat ovat jääneet vähäiselle käytölle. Paikka on pahasti rappeutunut, mutta kuitenkin niin mielenkiintoinen.




Täältä näkee kauas merelle ja kaupungin puolelle.
Kolmen päivän kierros, reppu täynnä kivoja muistoja. Oli hyvä nollata aivot, laskea stressitasoa ja nähdä uusia paikkoja.
Löysin sen mitä olin lähtenyt etsimään.








Virukeskuksen Pegasus.
Kevät näkyi jo katukuvassa keltaisina narsisseina. Oli siellä kyllä jo lupaus kesästäkin, suuret vaaleanpunaiset pionit.