secret-of-chrysopolis,ensimmäinen mysteryni

Siinä se nyt on pitkää pituuttaan keittiön lattialla.
Huivini valmistui eilen,kaksi kaaviota oli vielä viikonlopuksi tikutettavana ja jonkinlainen pakkopulla meinasi tulla tähän loppuun.
Ai kun mä tykkään!Tykkään huivin keveydestä ja sen reilusta pituudesta.Pitsin keveyden tunne on käsiin miellyttävää.Sitä on kiva nypistellä ja antaa kevyesti heilua käsillä.
Tähän on mukava kieputella käsiään ja heilauttaa harteilleen ja kuitenkaan ei ole tönkkö neulos.Aah!
Kuvio toistuu alussa ja lopussa samanlaisena,keskellä on isompi kuviokerta.
Huivin koko on n.87*300cm.
Siihen on saattaa lyhyempi immeinen seota.Mutta minulle sen pituus on kiva.

Tässä keinutuolissa minäkö sitten vanhuuden päivilläni istun huivi harteillani?

Otin tietoisen riskin,kun aloitin huiviani neulomaan alkusyksystä tästä langasta.Lanka on ohutta kartiolankaa,minulle tuntematonta.Tein kahdelta kartiolta,3.5mm puikoilla.
En tehnyt lainkaan mallitilkkua,saati kokeillut kuinka lanka käyttäytyy pesussa ja silityksessä.
Eilen saatuani neuloksen valmiiksi,laitoin huivin pesupussiin ja pyykkikoneeseen ohjelmoin käsinpesun.Pienellä jännityksellä menin tutkimaan puhdasta huiviani ja ei siinä mitään muutosta näkynyt.Sain sen langan alun likaisuudenkin hyvin puhdistettua.
Huiviini sovittelin jo tätä keramiikkasolkeakin.Malli on tietoisesti hyvin yksinkertainen ja valkoinen.Ihan tätä huivia ajatellen tehty.Miäs veisteli katajasta lukkoneulan.Katajan luulisi kestävän hiukan vääntöä ja kääntöä huivia pujotellessa.
Seuraava huiviprojekti on jo mietittynä,kunhan ehdin vain aloittamaan sitä.