maanantai 30. kesäkuuta 2008

a, b, c, kissa kävelee, tikapuita pitkin...

Minulla on ollut joku huppu silmilläni koko kesän, en ole saanut tehtyä meidän pääkuistille mitään. Ei vaan ole tullut sitä suurta ahaa - elämystä, että nyt se on siinä.
Inhoan sisäänkäyntejä, joita pidetään varastoina. Siinä lojuu kenkiä, pelivehkeitä, epämääräisiä laatikoita tai joutuu hyppelehtimään kotieläinten seassa. Se kulkuväylä vain pitää olla tyhjä ja siisti ja mielellään viihtyisä! No tyhjä se meillä olikin ja tylsä.
Ennen kuin!Alkoi kuisti tyhjentymään ja tilalle halusin jotain, mikä antaa tilalle uutta ilmettä.
Siis sinne laitetaan tikapuut. Vanhat navetan parventikkaat olivat vailla mitään isompaa käyttötarkoitusta. Ne halusin. Ihanan kulahtaneet. En kyllä silloin niin ajatellut, kun kiipeilin navetan parvelle pahnoja aikanaan pudottelemaan.
Tikapuita käänneltiin ja mittailtiin ja lopulta löytyi sopiva kallistuskulma.
Tikkaille saan amppelit roikkumaan. Siihen saa kynttilälyhtyjä talvella ja petivaatteetkin mahtuvat puolille tuulettumaan.

Köynnössäleikön tilalle halusin selkeät hyllyt, kaktukset ulkoilevat kesän näillä hyllyillä. Kuistin kaiteen lautaakin levennettiin, mahtuu enemmän kukkia ympärille. Maalia laudan pintaan ja ruukut paikoilleen. Heti alkoi näyttämään paremmalta.
Kuistilla on ollut kaksi tuolia, penkki ja pöytä.
Nyt tilaan jätettiin tuolit ja pöytä, siinä sopii juomaan aamuteensä kuunnellen linnunlaulua tai sateen ropinaa. Ja aamulehtikin lukeentuu postinhakumatkalla kuistin suojissa.

Oveen laitettiin kesäinen kranssi, viime kesän valmisteitani. Taattua Tiimari tavaraa.
Lisää väriä saa keräämällä kedonkukkia. Kiertelin pellonreunaa ja ojanvarresta keräsin lupiinit. Huumaava tuoksu.

Tuoleille on mukavat istuinpehmusteetkin, mutten jätä niitä ulos kosteutta keräämään, enkä anna niillä istua likaisin housselein. Siis vain vieraskäyttöön. Harvemmin itse ehtii istumaan näilläkään tuoleilla kovin pitkään.





Kuistinkaiteilla kukkii joka vuosi erilaiset kukkaset. Tänä kesänä oranssia tähtisilmää ja samettiruusua.










Ja mihin joutuikaan se ihana penkki kuistilta? Ei kovinkaan kauas, sisääntulokäytävälle. Miten en ole aiemmin hoksannut, että tuohon se penkki sopii kuin nappi paitaan.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Lahjaksi annettu

Tästä alkoi edellisen varjostimen uudistus, löytö kirpparilta ja ajatus sen uudistamisesta 20 -vuotiaan syntymäpäivälahjaksi.
Lampunjalka oli ostamisen arvoinen, varjostinkehikko ei taas puhutellut minua lainkaan. Vaihdoin omasta kehikkovarastostani tähän sipposemman kehikon ja tämä malli sai paikan varastosta.
Uudistettu kehikko on aikojen takainen löytö kirpparilta. Ostan aina kohdalleni osuvan hyvän löydön talteen.
Miäs teki sähkötyöt. Johdotus oli varmaan alkuperäinen 60 - 70 luvulta.Työllä on korkeutta 47 cm, josta varjostin on 21 cm.
Tämän kokonaisuuden sai vanhemman pojan tyttöystävä eilen. Onnea vielä sinulle.

Valmistui siinä samalla näpertämisellä toinenkin varjostin. Tähän työhön sain inspiraation nähtyäni kauniin kynttilänjalan, samaisella kirppiksellä, samalla kertaa tuon isomman lampunjalan kanssa. Ja taas ääneen miettimään, saisiko sinne jalkaan ujutettua säköjohdon. Ja saihan sinne. Jalkaosaan pitää tehdä vain johdolle ulostuloreikä ja silloin kynttilänjalka oli minun.
Taas tuonne omalle kehikkovarastolle mittailemaan sopivaa kehikkoa. Kattokruunusta joskus poistetut kehikot on myyty nippuna. Siitä jouti yksi uudistettavaksi.
Tähän malliin tein laskostuksen ja kankaan pingoitus vaati useamman nuppineulan.
Tämä varjostin on pieni, vain 12 cm korkea. Lampunjalan kanssa sillä on korkeutta 29 cm.
Halusin tehdä tämän vanhemmalle pojalle. Lahjojahan voi antaa muulloinkin, kuin merkkipäivinä.
Olkoon tämä lahjana hänelle, kun 4.7 alikersantti ei palautakkaan varusteitaan Parolannummella, vaan jatkaa 7.7 uusien sotilaspoliisien kouluttajana.

Molemmissa varjostimissa on samaa kangasta, ohutta valkoista pellavaa. Isommassa työssä on vuorikangas, pienempi varjostin ei sitä kaivannut.
Niinhän ne on kuin kaksi marjaa!

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Uudista vanha lampunvarjostin

Kuvailin vaihe vaiheelta sinulle, kuinka teet oman varjostimen. Monet varjostimeni ovat löytöjä kirppareilta, niin tämäkin.
Jos varjostimesi on tukevaa pinnoitettua metallia, sitä on hyvä työstää. Katkenneita pinnoja pystyy korjaamaan hitsaamalla.
Tarkista pinnojen kunto, hio epäpuhtaudet ja maalaa, jottei ruoste sotke uutta kangasta.

Tarvikkeet : varjostinkehikko, kieputusnauhaa, liimaa, nuppineuloja, silmäneuloja, ompelulankaa, vuorikangasta, jos päällikangas on ohutta, kangas jolla päällystät, sekä koristenauhat. Unohtamatta sormustinta.
Erikoisnauhoja kieputukseen, kehikoita, sekä koristenauhoja löytyy varjostinateljeista. Näistä saattaa saada soittamalla tilattua haluamasi.
Omiin töihini olen ostanut materiaalia omalta kylältä - Lampun Henki - varjostinateljee. (klikkaa nimestä)

Jokaisessa työvaiheessa sormet ovat kovilla, joudut kiristämään nauhoja, sekä kangasta saadaksesi siistin ja sileän lopputuloksen.
Yllä olevassa kuvassa on kuvattuna kieputusnauhoja, joita saa erivärisinä. Jos pinnat näkyvät altapäin, on hyvä miettiä lopputulosta etukäteen. Nauhoja myydään metritavarana sekä kiekoilla.
Kieputusnauhan tarve lasketaan siten, että mitataan kaikkien kieputettavien pinnojen pituus ja tulos kerrotaan kolmella. Kieputusnauha mitataan sopivan mittaiseksi ennen aloitusta - helpompi kieputtaa.
Kuvasin kieputuksen aloituksen, jossa käännän nauhan pystypinnaa kohden ja aloitan kieputtamaan nauhaa puolikkaan leveydestä aina edellisen nauhan päälle. Älä laita liimaa aloitukseen ja vältä muutoinkin liiman käyttöä. Haittaa jatkossa ompelua, liima on kuivuessaan kovaa.
Kieputa nauha tiukkaan. Kokeile välillä jo kieputtamasi pinna, ettei nauha anna periksi. Pura tarvittaessa ja kiristä. Älä jatka nauhaa kesken pinnan, sitä ei saa kunnolla kiristettyä.
Pinnat kieputetaan kukin erikseen. Laita pieni liimatippa ja käännä nauhan pää niin, ettei se jää näkyviin kun kääntelet valmista työtä.

Varjostimen vuorittaminen
Vuorikangas laitetaan, jos päällikangas on ohutta. Katso kankaasi sidos hehkulamppua vasten. Jos hehkulamppu kuultaa liikaa kankaasta läpi, suosittelen vuorin ompelua.
Vuorikankaana käy ohuet asustevuorit.

Kankaan asettelu, työn päällipuolelle, samalla ohjeella teet molemmat kerrokset.
Kangas on helpompi pingottaa kauniisti, jos kangas asetetaan täysvinoon. Päällikankaan kuvio saattaa vaatia lankasuoran asettelun.
Vuorikangas laitetaan yhden pinnan yli, eli ommellaan kaksi "lohkoa".
Voit piirtää varjostimesta kaavan, jolla leikkaat kankaat valmiiksi paloiksi. Jätä silloin 3-4 cm käsittelyvaraa. Itse käytän koko kangasta ja leikkaan vasta pingoituksen jälkeen ylimääräisen pois.
Käytä pingoituksessa tarpeeksi nuppineuloja, jotta saat kankaan pingoitettua tarpeeksi tiukkaan. Jos kiristät kangasta itsesi puolelta, kiristä myös vastakkaiselta puolen.
Eräs opettajani neuvoi, että kangas on silloin tarpeeksi tiukassa, kun sormesi rummuttavat hyvin pingoitetun kankaan.

Ompelu
Käytä kankaan sävyyn sopivaa ompelulankaa. Työ ommellaan kaksinkertaisella langalla pienin pistoin työn oikealta puolen. Aina kaksi pistoa samaan. Pingoita kangasta vielä ompeluvaiheessa, jottei kankaaseen jää ryppyjä.
Keskelle jäävä pinna jätetään ompelematta.
Tässä vaiheessa sitten huomaat, jos kieputus antaa periksi, työstä jää ryppyinen.
Liika kangas leikataan terävillä saksilla ihan ompeleen vierestä. Ole varovainen ettet leikkaa jo ommeltua kangasta, tai päällikangasta siistiessäsi vuorikangasta.

Päällikangas
Kangas asetellaan kuten vuorikangas. Olen ommellut päällikankaan yleensä sille ompelemattomalle pinnalle, ettei saumat ole liian paksuja. Mutta tässä työssä käytin vain joka toisella pystypinnalla koristenauhaa, ompelin päällikankaan samalle pinnalle vuorin kanssa.
Huomaa kangasta pingottaessasi, ettei vuorikangas mene ryppyyn. Älä pingota liikaa, tarkkaile tässä vaiheessa työn sisäpuoltakin.
Ompele kuten vuorikangas ja leikkaa ylimääräinen kangas ompeleen vierestä.

Koristenauhat
Malleja, värejä ja leveyttä sekä korkeutta löytyy moneen makuun.
Nauhat liimataan ensin pystypinnoille sitten ylä- ja alareunaan.

Lopuksi
Ota nessua ohi neulottujen pistojen siivoamista varten, monasti siinä viimeisen ompeleen kohdalla työ uhkaa sotkeentua.
Käytä pientä hehkulamppua, kohdevalot ovat erikseen. Älä polta varjostintasi auringonpaisteessa.

torstai 26. kesäkuuta 2008

Maisemakahvilan raparperipiirakka


- noin 20 palaa
-valmistusaika noin 1 tunti 20 min

muruseos:
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vanilijasokeria
250 g voisulaa

pohjataikina:
noin 2/3 muruseoksesta
2 dl piimää
1 kananmuna

täyte:
1 l raparperipaloja
2 tölkkiä rahkaa (2 x 250 g)
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vanilijasokeria

pinnalle:
noin 1/3 muruseoksesta

1. Sekoita muruseoksen kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan. Jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi.

2. Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipannulle.

3. Ripottele pohjataikinan päälle noin litra rapaperi - tai omenapaloja, myös marjat kuten mustikka ja puolukka, karviaiset tai herukat käyvät.

4. Sekoita rahka, sokeri, munat ja vanilijasokeri. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle ja paista piirakkaa 175 -asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Vinkki: Toisen maitorahkan voi korvata sitruuna- tai omenakanelirahkalla. Piirakan kanssa voi tarjota vanilijakastiketta tai jäätelöä.

Ohjeen antoi Kotilieteen Hämeenkyrön maisemakahvilan emäntä Katariina Pylsy.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Kaikki hyöty irti

Keväällä aikaisin laitetaan kunnolla kompostia raparperin juurakoille. Poistetaan välillä korkealle nousevat kukkavanat, etteivät vie turhaan voimaa kasvulta. Kastellaan kuivina aikoina kunnolla ja odotellaan suurta satoa.
Ennen juhannusta käytin ensimmäisen sadon ja siitä tehtiin juomaa, piirakkaa ja astinlaattoja.
Vasta vanhemmiten olen oppinut arvostamaan raparperia ja hyödyntämään sen runsaan sadon.
Tässäkin kasvustossa pisimmät varret olivat metrin mittaisia ja mehukkaita.
Isoin osa sadosta käytetään mehun tekoon. Sain hyvän ohjeen josta on helppo tehdä keittämättä mehua. Pilkotaan tarpeeksi palasia ja mukaan laitetaan sitruunaa, sitruunahappoa ja vettä.
Laitetaan tekeytymään kylmään kolmeksi vuorokaudeksi, sihlataan sattumat pois ja mitataan sokeri liemeen. Käytetään vedellä lantrattuna ja on hyvää. Säilytän keittämättömän mehun pakasteessa ja sulattelen käyttöön tarpeen tullen.
Samalla kertaa leivoin ison pellillisen hyvää piirakkaa.
Tämän ohjeen nappasin muutama vuosi sitten Kotiliedestä johon oli kerätty paikkakuntaisia ohjeita.
Maisemakahvila Hämeenkyrössä on kiva kesäinen käyntikohde, jossa tarjotaan itseleivottuja kahvitarjottavia.
(Tietoa löytyy kohteen nimen kohdalta).
Muhkean hyvä piirakka on piimätaikinasta, rahkasta, litrasta raparperia ja päälle ripotellusta murutaikinasta kerroksittain koottu. Aah, hyvää!

Raparperinlehdet ovat valtavia ja niillä saa aikaan kivan leikin. Meillä leikittiin lopuksi kuraleikki, tehtiin kottarillinen kuraa ja leivottiin astinlaattoja.
Katselin viikolla telkusta tulleen Kesä -tilan ja siinäkin tehtiin laattoja, ilman verkkoa.
Näitä aion käyttää joko isojen istutusruukkujen alustoina tai nurmipolulla, joten niiden pitää kestää kunnolla painoa ja siksi kanaverkko piilotettiin betonin joukkoon. Kottikärryllisestä betonia saatiin tehtyä neljä isoa laattaa.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Vuosi tuli täyteen

Juhannusviikonloppu on tuntunut mahdottoman pitkältä. Ei sillä, että olisi ollut tylsää, vaan on ollut ihan mahdottomasti toimintaa.
Nuoremman pojan syntymäpäivistä ne juhlat alkaa ja silloin on kovat hulinat päällä. Yhdeksän 11-12 vuotiasta poikaa kisailivat ja temmelsivät iän edellyttämällä tavalla ja kun ilma oli aurinkoinen, unohdettiin kaikki sisäpelikoneet ja oltiin ulkona. Siinä ennen lätynpaistoa kisailtiin viestikisa ja lopuksi molemmilta joukkueilta piti valmistua vihta, jossa on vähintään 30 oksaa.
Kyllä ne koivunoksat nopeasti kimpuksi sitoontui, mutta ei se vihta ihan kimppumaisena tuntunut käteen sopivan. Miäs vähän fiksaili oksia järjestykseen, saatiin aattosaunaan kunnollinen vihta. Kakkua päästiin syömään tikkakisan jälkeen ja kun väki vähenee, niin pidot paranee vai miten se meni. Mutta lopuksi oli vesisota käynnissä.
Juhannusaattona tein kukkamaillani töitä. Vuoroin satoi aika rankasti, vuoroin aurinko lämmitti kuumasti. Sain tyttären avuksi istuttamaan kanssani samettikukan taimia. Kasvihuoneellani on n. 200 tainta, ja muutamia koristekaalin alkuja. Molempia on vieläkin istutettavaksi.
Unikonkukka on ihana, jo nupuillaan.
Aattoilta ajelimme kylälle kokolle.
Paikalla oli paljon kävijöitä. Lasten kokon syttyessä satoi ihan kaatamalla vettä.
Myöhemmin illalla isomman kokon syttyessä ilma selkiintyi ja väki viihtyi huvialueella. Kiva käydä katselemassa järjestettyjä tapahtumia, kun joku taho suunnittelee ja toteuttaa ohjelmaa muille.
Aattoyönä paistoimme muurikkalättyjä pihallamme ja osa pelaili sulkapalloa. Kaukaa kuului juhlanhumua, oltiin sitä hereillä toisaallakin.
Juhannuspäivä alkoi kovalla sateella, mutta se ei häirinnyt meidän suunnitelmia lähteä Särkänniemen huvipuistoon.
Useampana juhannuksena olemme vieneet lapset hurvittelemaan huvipuistoon. Siellä on silloin vähän väkeä, ei tarvitse jonottaa pitkiä aikoja koneisiin ja muonitus pelaa nopeasti.
Sääkarttoja oli tutkittu netistä moneen kertaan, eikä mekään vältytty sateelta ja ukkoselta. Tai siltä raekuurolta. Mutta pieni tauko käytettiin hiukonpalaan ja tehtiin uusia suunnitelmia. Olimme melkein koko puiston aukioloajan huvialueella ja minä kulutin oman aikani neulomalla reunapitsiä valmisteilla olevaan neulepeittooni.
Peittoon, jota ole halunnut neuloa jo monta vuotta ja lopulta kun se aloitin ajattelin ottaaneeni liian suuren työn tehtäväkseni. Suurensin peiton kokoa reilusti ja neulon sitä yhtenä kappaleena. Jos saisin puolen metriä viikossa valmiiksi, niin peitto valmistuneena vielä tänä kesänä. Muuta neuletyötä sitten ei olekkaan suunnitelmissa.
Tänään sunnuntaina olemme käyneet rippijuhlissa ja siinä taisi olla tämän kesän ainoat kutsujuhlat.
Kahvipöytä oli katettu makoisilla kakuilla ja niitä oli monta. Tytär piirrusti kortin pakettiin mukaan.

Pihapiirissä riittää kesäaikaan paljon seurattavaa elämää. Kukkamaideni lisäksi.
Juhannusaattona olin puolisokeana, ilman silmälasejani, aikomuksenani pestä kukkaruukkuja pois käytöstä. Ihmettelin mustien möykkyjen liikehdintää nurmikolla ja läheltä, ihan nenä kiinni maassa näin näitä pieniä pömpöttelijöitä pihanurmella.
Emo oli tehnyt linnunpöntössä juhannussiivon ja ajanut poikaset kokeilemaan siipien kantavuutta.
Vieläkin pitää kävellä pihamaalla varoen, ettei vain astu päälle.
Huomasin tuon aiemman päivityksen jälkeen, että olen tallentanut näitä ajankuvia vuoden ajan.
Halusin aikoinani aloittaa bloggailemaan, mutta aikani ei tuntunut antavan myöden jatkuvien päivitysten. Nyt sairauslomalla aikaa riittää. Valmiiden töiden puutetta ei ole kokaan ollutkaan - niitä valmistuu edelleen.
Olen aina merkannut muistiin, kun jokin käsityö on valmistunut ja selaillut vanhojakin muistiinpanojani. Nyt omasta blogistani on ollut mukava katsoa kuvan kera päivitettyä tietoa ja täältä olen monesti lukenut sen oman mielialanikin.
Vuosi on päivittynyt monin kuvin ja tekstein. Olen saanut monia kauniita sanoja teiltä lukijoilta. Ystäviä, joita olen tavannut ihan kasvokkain ja rohkeutta kommentoida muidenkin blogeihin.
En tunne tarvetta järjestää arvontoja, juhlapäivän viettäjäähän yleensä lahjotaan =)
Mittarinlukema sivupalkissa ilmaisee kävijöiden määrää. Jos sen raksutus loppuu, loppuu bloginikin. Näin jatketaan.

torstai 19. kesäkuuta 2008

Juhannus

Aurinkoa näkyvissä, ainakin tämän yhden päivän verran.
Kuin tilauksesta, tänään on kuiva päivä monen sadepäivän jälkeen. Monta päivää olen jo vastaillut nuoremman pojan kysymyksiin, joko pian ne tulee, kuinka kauan vielä kestää.
On taas juhannuksena syntyneen aika juhlia. On leivottu, siivottu ja vielä pikainen kaupassa käynti, sen jälkeen voi alkaa odottaa kavereiden saapumista.
Näin meillä on aloitettu juhannus jo useampana vuotena.
Kunhan nuo vieraiden lapset sitten illan tullen palailevat koteihinsa, alkaa meidänkin oikea juhannuksen odotus. Tälle juhannukselle osuu menoa joka päivälle. Luvassa on kokkojuhlaa, huvipuistossa käynti -hiukan sääkartaa on tarkkailtu, sekä rippijuhlat.
Vaikka sää meitä riepois vesisateella, nautitaan tästä kauniista Suomen suvesta.
Teille kaikille leppoisaa ja mukavaa keskikesän juhlaa.
Tämä lahjaksi tehty liina on virkattu Novitan virkkauslangasta, 1.5 mm koukulla.
Halkaisija 50 cm. Malli löytyy Diana virkkausmaailma -lehdestä nro 4, 17.

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Värejä, värejä

Mikä sen mukavampaa, kuin saada etsiä toisiinsa sopivia värejä ja sisustaa. Käydä shoppailemassa ja hypistelemässä eri materiaaleja. Ja mikä parasta shoppailussa, se ei maksa sinulle mitään!
Sain pienen työn tehtäväkseni tänä keväänä. Minua pyydettiin miettimään uudistettavan kerrostalokaksion pintamateriaalien värejä, sekä keittiön käytännöllisyyttä. Laatoitusta, maaleja, tapetteja ja tekstiilit.
Huoneet ovat mukavan kokoiset ja yhtenäistä seinäpintaakin mukavasti. Oviaukot ovat järjellisesti suunniteltu. Ikkunapintaa on paljon sen ajan rakennustyylin mukaan.
Keittiöstä tuli avoin näkyvyys olohuoneeseen. Entinen baaripöytärakennelma olisi pimentänyt ja pienentänyt koko huoneiston. Kermanvaaleat keittiönovet ja kaunis välitilan laatoitus saavatkin nyt näkyä, eikä niitä tarvitse peitellä turhilla esteillä.
Laskutilaa tuli entistä keitiötä enemmän ja nyt tilassa on mukava kokkailla.
Keittiön kaapinrungoista ja laattojen väristä jatkoin verhojen etsintää.
Mietin miten yhteensopiva verhoratkaisu olohuoneeseen, sekä keittiöön tulisi tehdä. Päädyin selkeään paneeliverhoon, jossa kankaan kuvio antaa väriä muutoin selkeään sisutukseen.
Lämpöinen orassi, ja kuvioissa samat värit kuin kaapistoissa.
Ompelin neljä paneeliverhoa, joista kaksi keittiönpuolella olevaa on hiukan kapeampia. Säleverhot antavat jatkuvan näkösuojan, joten paneeliverhot antavat sen kodikkuuden tunnun.
Ruokapöytä ei mahdu piskuiseen keittiöön, mutta sen paikka on ihan keittiön läheisyydessä.
Pöydälle ompelin kaksi poikittaista kaitaliinaa, samoissa väreissä, eri kuvioinnilla.
Vaalea sohva sai pienet tyynyt, ja tässäkin, yksinkertainen on kaunista. Ei mitään suurempia kikkailuja. Kapeat tikkaukset reunoihin antaa tyynyille ryhtiä.
Makuuhuoneen ja olohuoneen välinen ovi jätettiin pois. Oviaukkoon löytyi sävyssään sopiva naruverho, ja sen helman pituuutta nyt testaillaan käytössä - leikataanko lattialle valuva ylimääräinen pituus pois.
Makuuhuoneen verhoista ei kuvaa tule. Kaupan valmisverhopaketit ovat mukavan nopeita, vain helmasta ylimääräinen pituus pois.
Seuraavaa kohdetta odotellessa.

lauantai 14. kesäkuuta 2008

KIP -päivä 14.6

Kansainvälistä julkineulontapäivää on vietetty kauniissa kesäpäivässä Hämeenkyrössäkin. Kehäkukan -kahvila, Pappilanjoen varrella, antoi kauniit puitteet neulontapäiväämme.
Moni katseli kauempaa meitä neulojia, mutta vain vara taatana (Frans Eemil Sillanpää) tunnettu pakinoitsijamme kävi kyselemässä, onko meillä kilpaneulonta käynnissä.

Kehäkukka on entinen kansalaiskoulu, jossa nykyään on monenlaista yrittäjää. Paikalle on mukava piipahtaa kahvikupposelle tai syömään. 3 -tien varrella sijaitseva paikka on idyllinen vanhoine rakennuksineen. Frantsilan yrttitilan tuotteet ovat myynnissä päärakennuksessa.
Pihapiirissä on näytekasvimaa, josta voi tunnistaa monta oman pihan kasvia. Ja Pappilanjoelle pääsee katselemaan rantojen elämää Purimo -laivalla.
Siinä kirkonmäen alapuolella olevassa pihapiirissä kuvataan kesäaikaan vihkipareja, kaunis pieni puisto.
Paljon pientä ja kaunista löytyy omasta kotipitäjästäkin.
Pienellä määrällä mekin neulontapäivää vietettiin. Meitä oli kolme naista, neljäs piti myymäläänsä auki. Mutta mukavassa seurassa neuleet edistyivät neljän tunnin aikana ja minä ehdin muutaman sukanneulontaniksin näille naisille opettaa.
Tämä kaunis ruusu kukki pihapiirin kasvimaalla. Olkoon se onnen ruusu sille rakastuneelle nuorelle parille, joka käveli vastaani pienellä polulla.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Sadepäivien aikana

Valmistuu kuin liukuhihnalta, kesäpaitoja meinaan. Sadepäivä armahtaa selkää, ei viitsi kukkamaita pöyhiä, voipi olla pirtillä neulomassa.
Uusimman Modan 3 / 08, malli 12, hihaton toppi.
Mallineulos kivaa lehtikuviota, sujuvan selkeää tehdä.
Lankana Debbie Blissin cotton dk. Vaihteeksi musta neulos. Hiukan oli hankala neuloa mustaa lankaa ukkosilmalla, kun sähköt meni poikki.
Lankaa kului 400 gr, puikot 4mm.
Ohjeesta poiketen neuloin etukappaleen yhtenäisenä, en kahden kappaleen versiona. En ohjetta lukiessani saanut oikein selvyyttä miksi etukappaleet pitää neuloa erikseen ja ommella kuitenkin yhteen.
Ohjeesta poiketen tein olkaimetkin leveämpänä, ettei luihut hartiani pudota olkainta. Mitkä luihut?
Mutta asiallisempi siitä tuli minun tarpeisiini kunnollisella olkaimella.
Mitähän sitä tekisi seuraavaksi?
Puutarhassa kuitenkin kukkii taas jotain ihanaa, punainen lupiini.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Kasvihuoneen järkeistys

Emännän on nyt hyvä kastella ja hoidella räätiköitään kasvihuoneella.
Uusin neulepaita kuvattiin aamukierroksella.
Malli löytyi Kauneimmat Käsityöt - lehden nro 6/ 06, 2.
Lanka on Novitan Olivia, jota kului 450 gr.
Viikonloppu on ollut kuuma ja sitä kuumuutta on lisännyt tiivis oleskelu kasvihuoneella.
Muovihuone on iso, 22 neliötä, ja sen käyttö on ollut toispuoleista, eli talonpuoleinen pääty on vain käytössä. Muutoin huoneen on täyttänyt ruukut, ämpärit ja multasäkit.
Perjantai-iltana aloitimme miähen kanssa miettimään, millä saisimme tilan viihtyisämmäksi ja kaikille tavaroille kunnollisen säilytyspaikan.
Ensiksi revimme lattialta rikkaruohon juuristoa pois monta ämpärillistä ja tilalle laitettiin puretun navettamme savupiipun tiiliä. Osa lattiasta on ollutkin tiilien peittämänä, pysyy hiekanpölyt pois ja huone kerää lämpöä tiiliin.
Miäs rakenteli yhden lattiahyllyn, jossa mittana oli vanhat eläinten ruokaruuhet. Niihin saan tyhjiä ruukkuja ja tarvittaessa taimiakin.
Lattialle sopi vielä toinenkin jauholaari entisen viereen ja sinnekkin keräsimme ruukkuja.
Keskeltä kattoa saimme kastelukannut ja kynttilälyhdyt sivuille uusiin tankoihin. Kannut on nyt hyvin kylpyammeen läheisyydessä ja helpottaa kastelua.
Kasvihuoneella odottaa vielä ulosistuttamista monet samettikukat ja koristekaalit.
Ja se isoin muutos tähän huoneelle tuli käyttämättömän päädyn ulkopuolelle.
Sinne sain hienon istutuspöydän, josta sain idean luettuani Saviruukun palaset -blogia.
Oven toiselle puolen sain vielä multapusseille oman tason. Nyt voin jättää säkit vaikka ulos talveksi, eivät makaa ihan maassa, eikä säkkiin eksy enään muurahaispesiäkään niin helposti.
Appiukon vanha, ihan on puunauloin kasattu pöytä, sai katkenneiden jalkojen tilalle uudet. Vanhat pöydänjalat saivat jäädä vielä paikoilleen ja pöytälaatikon tilalle laitettiin levy. Sinne voin piilotella tuulelta suojaan harsoja.
Pöydän ääressä saan vaihdettua sisäkukkien mullat, pestyä ruukut ja ruukuttaa pieniä taimiani polttamatta enään niskaani kuumassa auringonpaisteessa.
Siitä pitää nyt huolen päätyyn kiinnitetty työkaluseinämäni, vanha ladon ovi.
Käden ulottuville laitettiin kaikki lapioni, puukkoni ja sakseni. Appiukon vanha ruostunut lapiokin sai uuden viran, työkalukannattimena.
Miäs kantoi vielä pajasta vanhat hirvensarvet ja niihin keräilin omalta museoltamme myrskylyhdyn ja pikkuämpärit. Kyllä minun nyt kelpaa!