sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Vuosi tuli täyteen

Juhannusviikonloppu on tuntunut mahdottoman pitkältä. Ei sillä, että olisi ollut tylsää, vaan on ollut ihan mahdottomasti toimintaa.
Nuoremman pojan syntymäpäivistä ne juhlat alkaa ja silloin on kovat hulinat päällä. Yhdeksän 11-12 vuotiasta poikaa kisailivat ja temmelsivät iän edellyttämällä tavalla ja kun ilma oli aurinkoinen, unohdettiin kaikki sisäpelikoneet ja oltiin ulkona. Siinä ennen lätynpaistoa kisailtiin viestikisa ja lopuksi molemmilta joukkueilta piti valmistua vihta, jossa on vähintään 30 oksaa.
Kyllä ne koivunoksat nopeasti kimpuksi sitoontui, mutta ei se vihta ihan kimppumaisena tuntunut käteen sopivan. Miäs vähän fiksaili oksia järjestykseen, saatiin aattosaunaan kunnollinen vihta. Kakkua päästiin syömään tikkakisan jälkeen ja kun väki vähenee, niin pidot paranee vai miten se meni. Mutta lopuksi oli vesisota käynnissä.
Juhannusaattona tein kukkamaillani töitä. Vuoroin satoi aika rankasti, vuoroin aurinko lämmitti kuumasti. Sain tyttären avuksi istuttamaan kanssani samettikukan taimia. Kasvihuoneellani on n. 200 tainta, ja muutamia koristekaalin alkuja. Molempia on vieläkin istutettavaksi.
Unikonkukka on ihana, jo nupuillaan.
Aattoilta ajelimme kylälle kokolle.
Paikalla oli paljon kävijöitä. Lasten kokon syttyessä satoi ihan kaatamalla vettä.
Myöhemmin illalla isomman kokon syttyessä ilma selkiintyi ja väki viihtyi huvialueella. Kiva käydä katselemassa järjestettyjä tapahtumia, kun joku taho suunnittelee ja toteuttaa ohjelmaa muille.
Aattoyönä paistoimme muurikkalättyjä pihallamme ja osa pelaili sulkapalloa. Kaukaa kuului juhlanhumua, oltiin sitä hereillä toisaallakin.
Juhannuspäivä alkoi kovalla sateella, mutta se ei häirinnyt meidän suunnitelmia lähteä Särkänniemen huvipuistoon.
Useampana juhannuksena olemme vieneet lapset hurvittelemaan huvipuistoon. Siellä on silloin vähän väkeä, ei tarvitse jonottaa pitkiä aikoja koneisiin ja muonitus pelaa nopeasti.
Sääkarttoja oli tutkittu netistä moneen kertaan, eikä mekään vältytty sateelta ja ukkoselta. Tai siltä raekuurolta. Mutta pieni tauko käytettiin hiukonpalaan ja tehtiin uusia suunnitelmia. Olimme melkein koko puiston aukioloajan huvialueella ja minä kulutin oman aikani neulomalla reunapitsiä valmisteilla olevaan neulepeittooni.
Peittoon, jota ole halunnut neuloa jo monta vuotta ja lopulta kun se aloitin ajattelin ottaaneeni liian suuren työn tehtäväkseni. Suurensin peiton kokoa reilusti ja neulon sitä yhtenä kappaleena. Jos saisin puolen metriä viikossa valmiiksi, niin peitto valmistuneena vielä tänä kesänä. Muuta neuletyötä sitten ei olekkaan suunnitelmissa.
Tänään sunnuntaina olemme käyneet rippijuhlissa ja siinä taisi olla tämän kesän ainoat kutsujuhlat.
Kahvipöytä oli katettu makoisilla kakuilla ja niitä oli monta. Tytär piirrusti kortin pakettiin mukaan.

Pihapiirissä riittää kesäaikaan paljon seurattavaa elämää. Kukkamaideni lisäksi.
Juhannusaattona olin puolisokeana, ilman silmälasejani, aikomuksenani pestä kukkaruukkuja pois käytöstä. Ihmettelin mustien möykkyjen liikehdintää nurmikolla ja läheltä, ihan nenä kiinni maassa näin näitä pieniä pömpöttelijöitä pihanurmella.
Emo oli tehnyt linnunpöntössä juhannussiivon ja ajanut poikaset kokeilemaan siipien kantavuutta.
Vieläkin pitää kävellä pihamaalla varoen, ettei vain astu päälle.
Huomasin tuon aiemman päivityksen jälkeen, että olen tallentanut näitä ajankuvia vuoden ajan.
Halusin aikoinani aloittaa bloggailemaan, mutta aikani ei tuntunut antavan myöden jatkuvien päivitysten. Nyt sairauslomalla aikaa riittää. Valmiiden töiden puutetta ei ole kokaan ollutkaan - niitä valmistuu edelleen.
Olen aina merkannut muistiin, kun jokin käsityö on valmistunut ja selaillut vanhojakin muistiinpanojani. Nyt omasta blogistani on ollut mukava katsoa kuvan kera päivitettyä tietoa ja täältä olen monesti lukenut sen oman mielialanikin.
Vuosi on päivittynyt monin kuvin ja tekstein. Olen saanut monia kauniita sanoja teiltä lukijoilta. Ystäviä, joita olen tavannut ihan kasvokkain ja rohkeutta kommentoida muidenkin blogeihin.
En tunne tarvetta järjestää arvontoja, juhlapäivän viettäjäähän yleensä lahjotaan =)
Mittarinlukema sivupalkissa ilmaisee kävijöiden määrää. Jos sen raksutus loppuu, loppuu bloginikin. Näin jatketaan.

6 kommenttia:

seijap kirjoitti...

ten juhlapäivän viettäjä haluaisi tulla lahjotuksi?
Onnea ainakin toivotan. Teillä on kiva käydä kylässä ;)

seijap kirjoitti...

Siis MITEN on tuo edellisen ensimmäinen sana. Miten nyt tolleen kirjoitin?

Outi kirjoitti...

Ihania tunnelmakuvia teidän juhannuksesta! Jatka vaan blogiin kirjoittelua, niin pääsen käymään kylässä! Mukavaa kesän jatkoa =)

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut! Kovin suloinen on pikkuinen lintu.

TeSa kirjoitti...

Ei tää nyt halua lahjuksia, pilke silmäkulmassa on mukava kirjoitella.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea vaan minunkin puolestani. Ihania luontokuvia sinulla ja tarinaa.