perjantai 31. lokakuuta 2008

Leppoisaa viikonloppua sinulle

Ensimmäiset jouluvalot on viritelty pihalle. Kynttilälyhty sai sisäänsä huonosti toimivan valojohdon, jossa ei palanut enään kovin moni pikkuvalo. Lyhtyyn sullottuna valonmäärä on huikaisevan kaunis. Sisääntulokuistin molemmissa tolpissa on samanlainen kynttilälyhty antamassa valontuiketta. Lisää pikkutuikkuja viritellään syksyn aikana.

Tänäänkin olemme saaneet kuulla uutisia irtisanomisista ja lomautuksista ja minä olen yksi joita uutinen koskee. Vastahan minä sain sen työkokeilupaikan.
Lomautus alkaa ennen joulua.
Mutta on minulla kuitenkin ihana perhe ja ihana miäs, kun lahjoi minua hyvästä huolenpidosta kauniilla koruilla. Nämä piristää mieltäni kauan.
Tänään on miähen leikannut lääkäri katsonut potilaan toipuneen hyvää vauhtia ja näinhän se on mennytkin. Hyvässä kotihoidossa.

Vaikka minä vannon yhden keskeneräisen käsityön tekemistä, on minun kuitenkin tehtävä jotain käsityötä iltojeni iloksi. Helmihapsut valmistuvat, mutta kasaamista vaille oleva musta neulepaitani ei ole innostanut minua pimeinä iltoina lainkaan. Siksi otin pienen välityön ja kokeilin neuloa tossukat sen muistikuvan mukaan, mitä näin kirpparilla myynnissä. Kävin ihan varta vasten katselemassa mallia, pyörittelin ja laskin silmukoita, jotta muistaisin miten tossu tehdään. Ohjetta en näille ole mistään lehdestä koskaan nähnyt, mutta ajattelin käyttää sukkalangoistani jääneet jämälangat tähän malliin.
Neulepinta on sileää neuletta, kärkikavennukseen keräilin silmukat sukkapuikoille.
Lankana käytin Novitan Seiskaa.
Ja neulepinnasta tulikin kivasti möykkyinen.

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Helmet riviin -järjesty!

Pitkästä aikaa olen avannut helmilaatikkoni ja aloittanut nypertämään jotain pientä. Keräilin kaikki lilahtavat helmeni samaan rasiaan, sekoitin ja jaoin ne pienille helmilautasille työskentelyäni varten. Vielä jäi monta pussia avaamatta seuraavia töitäni varten.
Pari viikkoa valmiina ollut pitsihuivini on saamassa helmihapsut, joita olen nypertänyt työpäivien jälkeen aina muutaman tunnin. Pidempää aikaa ei niskani meinaa kestää, huomenna sitten lisää.
Tästä huivista on tulossa mahdollinen asuste Novitan juhlaan. Mietin vieläkin niitä vaatevalintojani ja varmaan vielä mieleni muuttuu monta kertaa.
Neulomaan en kuitenkaan ehdi mitään muuta, mutta valmiina löytyy kuitenkin toinen vaihtoehto.

Unelma -kerhon kuukauden kirja, Lämmin joulu, ilmestyi eilen. Ehdin sitä hiukan selailemaan ja ilmeisesti aivan liian hätäisesti, kun en muista nähneeni kaikkia kuvia. Kirja muistuttaa hiukan Tilda -kirjoja, mutta ei se haittaa. Uusia juttuja löytyy tästäkin. Tai onko mikään enään uutta, kirja nyt ainakin on. Ja siitä välittyy ihanan rauhallinen joulun tunnelma.
Kuvat on selkeitä ja ohjeet helppotajuisia, sopii minulle.

Työpöytäni on kokenut taas ähkytunnelman. Olen sitä yrittänyt hiukan siivoilla ja keräillä laatikoihin ja kaappeihin vähemmän tarpeellista tavaraa. Mutta hamsteri mikä hamsteri. Kaikkia tarvitsen, joskus, ja mitään ei voi laittaa ainakaan roskiin. Mutta hiukan pienempään tilaan kun saisi nuo kaikki tavaransa.
Koska pöydältä löytyi pieni tyhjä kulma, laitoin yhden kynttilän luomaan rauhallista tunnelmaa. Helmetkin kulkevat sujuvasti neulaan ja pujottautuvat huomaamatta nauhoiksi.
Mukavaa pikku lauantai - iltaa kaikille <3

tiistai 28. lokakuuta 2008

Ihastuttavat sisustukset

Blogini on saanut kauniin muistamisen Selmalta, Sitä sun tätä askaretta -blogista. Kiitos sinulle tästä.

Haluan jakaa tämän tunnuksen kaikille kauniille sisutusblogeille, joita seuraan ihaillen. Ketään erikseen mainitsematta, ketään pois jättämättä. On ihana päästä katsomaan teidän kauniita ja huolella sisustettuja koteja.


Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat
tässä


sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Vaalituloksia odotellessa

Kynttilänvaloa iltaasi. Olen laittanut joka huoneeseen jonkinlaisen kynttilähärpäkkeen antamaan kodikkuutta ja siirrellyt eilen ostelemiani ruukkukukkia. Siirrellyt ja sovitellut niitä paikasta toiseen. Se on kivaa puuhaa, kun neuleet ei meinaa kiinnostaa.
Aloitin itselleni yhtä neulepuseroa ja ihan silmukoiden luomisesta saakka työ on takunnut jatkuvasti. Mutta teenhän minä sen puseron valmiiksi, muuta en edes aloita ja purkaa en viitsi. Hihoissa mennään.
Aamusta lähdettiin liikkeelle, pojan pelimatka. Kumpikaan meistä vanhemmista ei nyt lähtenyt mukaan, minä vahdin miästä ja joukkueen muut vanhemmat poikaamme. Saatuamme pojan yhteiskyyditykseen kävimme miähen kanssa kirpparilla. Aina siellä silmä hakee käsityöhön soveltuvaa materiaalia. Lankojakin oli tarjolla, mutten maksa kaupan hintoja korkeampaa kerä hintaa.
Jokunen aika sitten löysin hyvän kässykirjan ja virkkuukoukkuja. Tämän kerran paras anti oli isohko sinkkiastia pihakukille, sekä opetustaulu. Satuin samanaikaisesti myyjän kanssa hänen pöytänsä ääreen ja sain molemmista tuotteista mukavan alennuksen.
Hartaushetki -kuvan koko on 55x95 cm ja hintaa jäi 4 €. Harras ja ihanasti kulunut kuva.

Opetustauluja olen ihaillut pidemmän aikaa, mutta hinta on ollut aika korkea ja kuvat eivät ole puhutelleet. Tämän taulun sijoitan luhtiin, kunhan se uudelleen on noussut harjakorkeuteensa. Toivottavasti ensi kesänä.
Samalla ajelulla kävimme äänestämässä, velvollisuus suoritettu. Piti poiketa äänestyskahville samalla ajelulla, mutta oman kylän kahviot eivät palvele viikonloppuisin. Siispä ajelimme kotia kohden kahvinkeittoon.
Sisareni asuu matkan varrella ja kun hänen autonsa oli pihalla, on silloin siskokin kotona. Tiukka käännös ja kahvia kerjäämään.
Kotiinlähdön hetkellä oli tämä Elli -neiti kovin pirteällä päällä ja piankos me yksi pentu puhutaan mukaamme. Siskoni kun lähti vielä neljän tunnin iltavuoroon, neljän tunnin aamuvuoron loputtua 11.30. Pentu on pistänyt huushollimme omaan järjestykseen, syönyt kartiolankojani ja kantanut kenkiä ympäri taloa. Kerkeeväinen paketti.
Olen keräillyt violetit ja lilat lankani yhteen kasaan. Novitan juhlakutsun lilahtava asuste mielessäni olen neulonut viimeistelyä vaille valmiin huivin. Onko se sitten se asuste minkä laitan juhliin päälleni vai jokin muu, jää nähtäväksi.

lauantai 25. lokakuuta 2008

Tänään, saunailtana

Tähän päättyy arvonta!
Kiitos kaikille osallistujille. Oli mukava lukea teidän yhteistä ajatusta piikkilaudastani, joka ei ollut mikään muu kuin samettiprässi tai samettilauta.
Tätini tuon samettiprässi -nimen on iskostanut päähäni ja se on silloin samettiprässi.
Laudan päällä silitetään samettikankaan saumat, ilman, että kankaan nukka littaantuu. Käsityökalu on vanha, mutta samettivaatteiden kulta -aikaan paljon käytetty väline ompelijalla.

Itseoikeutetusti voitto olisi mennyt Jaanalle Käsityö -kaikenlaista -blogiin, mutta hän jääväsi itsensä pois arvonnasta.
Ja seuraavaksi pienten tahtipalikoiden naputusta....
Arvontaa osallistui kaikki muut ja kolme pientä palkintoa lähtee alkuviikosta seuraaville.

Nuorimmaiseni nosti Hanzan arvontalapun, Hanzan säätöjä -blogista. Onnea sinulle. Poika kysyi ensin, mitä voittaja saa palkinnoksi. Se onkin salaisuus vielä, posti tuo, posti tuo. Poika lähti takasin omiin puuhiinsa.
Tytär odotti vuoroaan nostaa seuraavan lapun ja sen voittaja on Kati, Katin käsistä -blogista. Onnea sinullekkin.
Ja kolmannen arpalipun pääsi nostamaan miäs. Arpaonni suosi Annikaista, AnniKainen puikoissa -blogista. Onnea sinullekkin.
Palkinnot sinkoilevat länteen, itään ja pohjoiseen.
Kunhan laitatte osoitetietojanne tuohon oikealla olevaan sähköpostiosoitteeseeni, niin saan kirjoitella tietojanne ja laittaa pakettia tulemaan.

Menneellä viikolla on sitten tullut ajeltua autolla enemmän, kuin viime kesänä. Työmatkaa päivää kohden tulee 100 km ja sen lisäksi olen kuljettanut poikaa kouluun, kotiin ja harrastuksiin.
Onneksi miäs alkaa paranemaan ja pystyy kohta ajamaan edes näitä nurkka -ajoja, saan olla hetken kotona ja istahtaa omalle lempituolilleni. Ottaa sen mukavan asennon ja tehdä muutaman silmukan. Oon niin ryytynyt tuosta ajamisesta, en työstä.
Työhön opettelua on ollut paljon. Siirryin ihan toiselle osastolle ja kaikki uudet sanat ja työvälineet on pitänyt opetella. Kahdeksan vuotta olin pelkästään nostelemassa ja käsittelemässä henkilöauton valmiita renkaita siihen vaiheeseen, kun kuluttaja saa sen käyttöönsä. Nyt olen tuon valmistusprosessin alkupäässä ja se onkin ihan oma maailmansa.
Kiitos teille kaikki ihanaiset naiset kaikista kauniista sanoistanne. Hyvin lähti työkokeiluni käyntiin.

Ja joulu se lähenee, ihanaa. Iloitsen kaikesta mikä liittyy jouluun. Pienistä koristeista, joita tänään ostin Stokmannilta. Kuvissa olevat tavarat suunnittelin käyttäväni nukkekotiin, siihen mikä on vielä keräilyvaiheessa. Nuo pienet lamput ovat oivat pöytävalaisimina ja iso kristallihärpätin sopisi kattokruunuksi.
Kenkää en laita nukkekotiin, se löytää paikkansa ihan jostain muualta. Mutta kyllä on kuusenkoristeet sitten muuttuneet minun lapsuuteni.
Muistakaa siirtää kelloja talviaikaan ja äänestäkää huomenna. Tai olkaa äänestämättä, sekin on yksi ääni.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Tää lähtee töihin...

Kiitos teille kaikille meitä kannustaneille.
Tänään on selvinnyt monta asiaa. Olen istunut kolmella eri lääkäriasemalla ja ollut taksina vuoroon kaikille.
Tyttärellä on myyräkuume, mutta onneksi lievä. Voisin tosiaan mennä laittamaan myyränkoloihin jokusen valkosipulin ja toivottaa myyrät tervemenneiksi naapuritontille. Tänään on hiukan jo hymyäkin näkynyt tytön kasvoilla, kyllä se tauti siitä tokenee kuumehtimalla.

Miäs on käynyt sairaalassa leikkaavan lääkärin jutuilla, toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Jes! Mutta kaupungissa käynti ottikin niin voimille, että kotiin palasi ihan nuutunut miäs.

Illalla ehdin vielä viemään nuoremman taekwondoharjoituksiin ja tapaamaan ystäväni. Hei vaan kyläpaikkaani.

Omia aisioitani en sitten ole ehtinyt paljon miettimäänkään, vaikka suuren muutoksen se tuokin päivääni. Kaiken tämän sairastelun keskeltä lähden huomenaamuna töihin. Jäk!
Aamulla soitin tehtaalle ja kyselin työasioideni järjestymisestä.
Olen pyrkinyt pitämään tämän blogin sairauskertomusvapaana, mutta nyt hiukan palaan menneeseen ja siihen miksi olen ollut sairauslomalla.
Satutin itseni töissä helmikuussa -07, aamuyöstä neljän aikaan. Sitkeänä sissinä jatkoin työpäiväni loppuun ja olin vielä seuraavankin yön töissä. Oloni oli aika hutera ja tein työnjohdolle ilmoituksen tapahtuneesta. Itsestäni se tuntui sillä hetkellä varsin vähäpätöiseltä, mutta jatkuvasti huonontunut oloni oli toista mieltä.
Jäin ensin lyhyelle sairaslomalle ja yritin takaisin töihin -kyllä se olo siitä työtä tekemällä tokenee. Mutta ei se toennut. Loppui maa jalkojen alta, eikä mikään enään minussa toiminut kunnolla.
Kova isku päähäni tuona helmikuisena aamuyöntuntina oli saanut minut voimaan huonosti.
Kun rehkin töissä , koko yläkroppani tulehtui ja jäädessäni seuraavalle sairaslomalle, ei enään vasen käteni noussut olkaani ylemmäs. Olin ihan avuton.

Kun pääsin magneetikuviin, löydöksenä oli välilevyn pullistuma, joka on oireillut siitä saakka.
Leikkauksen riskiä ei otettu, vaan aika on parantanut minut sellaiseen kuntoon, että voin yrittää takaisin työelämään.
Taakse jää pitkä jakso, jota en osaa sanoin kuvata. Mutta siinä on ollut mukana paljon tunnetta, kipua, turhautumista ja onnistumisiakin. Se aika on vaatinut perheeltäni pitkää pinnaa, minulta vielä enemmän. Jäädä pois työelämästä noin vain, ilman mitään ennakkovaroitusta. Niinkin voi käydä.
Suurin tunnekuohu tuli saatuani käteeni puolen vuoden yhtämittainen sairauslomalappu. Olenko minä näin sairas? Lopulta minulla on mennyt yli vuosi tottua siihen ajatukseen, että olen lopun ikääni kivulloinen.
Mutta hyviäkin puolia tästä kaikesta on. Olen saanut sekaisen unirytmini palautumaan normaaliksi. Kun kovimmat kivut hellittivät, sain nukuttua yöni heräämättä siihen ajatukseen, että olen myöhästynyt töistä. Pystyin nukkumaan rauhassa. Ja se jos mikä on kunnollista lääkettä.
Ja kaiken tuon turhautumisen ja tuskan olen saanut purettua tähän niin ihanaan luovuuteen, käsityöhön. Kun minulla on mielekästä työtä, olen voinut unohtaa sen kivun ja tunteen, että en ole töissä, kuten ikäiseni muutoin ovat.
Taakse jää aika jota olen aina kaivannut, olla kotona kun lapset ovat vielä mukana arjen touhuissamme. Vanhin lapsistammehan muutti vuosi sitten pois kotoa.

Huomenna aloitan samalla työnantajalla työkokeiluni lyhennetyllä työajalla. Uudesta työtehtävästäni minulla ei ole mitään käsitystä, mutta työ tekijäänsä neuvoo.
Blogini päivittyy jatkossakin, tämä on ollut minulle mukava paikka tutustua muihin käsillätekijöihin, sekä blogittajiin.

Tämän sairaskertomuksen päätteeksi laitetaan kisa käyntiin.
Tekstin väleihin ripottelin muutaman kuvan tästä käsitöihin liittyvästä työkalusta, jonka otin talteen joskus aiemmin mainitun vanhan tätini tavaroista.
Arvaa tai tiedä, mistä on kyse.
Työkalulla on mittaa 53 cm ja leveyttä 6 cm.
Jätä yhteystietosikin, jollei sinulla ole blogia.
Arvonnan suoritan, kunhan sen päätän loppuneeksi.

Ja nyt kaivamaan se pölyttynyt työkassi jostain. Siinä pitäisi roikkua mukana avain, että pääsen sisälle tehtaan tiloihin. Ja uudet housselitkin pitää vielä lyhentää. Jostain syystä työhousuni ovat kutistuneet, ei pahukset sopineetkaan enään jalkaani =) Kosteutta sisätiloissa ;)

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Omaishoitaja?

Viivähdin pitkään ulkona siistien kuistia aina vain syksyisemmäksi ja samalla " ulkoilluttaen " eilen sairaalasta kotiutunutta miästäni. Yksin en arvaa päästää miästä mäkeen ja pihaa pidemmälle.
Kasvojen alueen leikkaus on turvonnuttanut miähen naamaa kuin uransa lopettaneet tamperelaisen jääkiekkolijan. Siis, aika muodoton. Kuuden viikon sairausloma leikkaavalta lääkäriltä ja sitten katsellaan jatkot.
Olemme jälleen yhdessä sairauslomalla, vaikka minun oman lomani piti loppua jo syyskuun alussa. Sitä on vain pidennetty, ennenkuin saavat työpaikaltani minulle sopivan työpisteen järjestettyä.
Kiertelimme yhdessä piha -aluetta hiljaksiin, myyrät ovat alkaneet tekemään jo pahojaan. Valtavasti reikiä nurmialueilla, sekä kukkamaiden reunamilla. On kuulemma tulossa myyrätalvi. Se taas tietää keväällä isoja kyyneleitä, paljon korjausta ja kukkien uusimista. Plääh!
Mitähän kivaa tuonne myyränkoloihin menisin upottamaan? Vai huudanko sinne jotain vähemmän maireeta?
Odotan tulevalta talvelta kunnollista lumitalvea. Monen monituisen monsuunisateisen talven jälkeen on hiukan vaikea uskoa kunnolliseen pakkaseen, lumihankiin ja kuulaaseen tähtitaivaaseen. Tulisipa kunnollisen hanget, rapsakat pakkaset, eikä mitään vesiloskaa.
Psst, sitä lumisadetta ei tarvitse tulla vielä seuraavan kuuden viikon aikana, lumikola ei ole minun kaverini.
Tässä on pitänyt miettiä näitä tulevien päivien tapahtumia. Omalla autolla kulkeminen on ainoa vaihtoehto päästä täältä kulkemaan ja tulevalle viikolle on miähelle varattu kaksi uutta kontrolliaikaa eri lääkärille. Pysyisi taudit pois minusta. Eikä tätä vyyhtiä helpota tuo tyttären useamman päivän jatkunut kova kuumeilu. Heti huomenaamuna pitää saada hänelle lääkärinaika, terveyskeskuksen pitkiin jonoihin ei ole intoa lähteä sairastamaan.
Nuorimmainen vahtikin sisartaan, kun minä olin ulkoilemassa miähen kanssa. Ei mikään ykkösluokan syysloma lapsillamme.
Kuistilla asettelin pödälle kukkia, kynttilälyhdyn ja seinälle ne paljon etsimäni luistimet.
Kuka ei vielä ole nähnyt sitä ihanaa sisutuskirjaa, Jul huset- vai mikä se oli, jossa luetuimman sivun kohdalta pongahtaa näkösälle vanhat, kauniisti kuluneet kaunoluistimet? Sain selata tuon kirjan paikallisessa sisustuskaupassa ja ihastuin näkymään heti. Kyselin monesta paikkaa vanhoja luistimia, juu ja ei, hokkarit ei käy. Lopulta viikolla tytär nämä pongasi kirpparilta eurolla. En laittanut näitä oveen, ettei ikkuna hajoa, tuuli kun paiskoo kranssejakin.
Hain muutaman marjovan katajanoksan pehmentämään seinää ja yläpuolelle nostin eilen pujottelemani humalakranssin. Humala kyllä punoo itse itsensä ympärille napakan letin. Minä vain lisäilin muutaman oksan mukaan ja kieputin rautalankaa sidokseksi. Käytin Seinäjoen messuilta ostamani oranssit puuhelmet rautalankasidoksissa.
Oveen tein " hapettuneesta " laudanpätkästä taulun. Kiinitin muutaman tekemäni keramiikkasydämmen, pitsinauhaa ja ruosteista rautalankaa.
Kynttilänauhoja ei asennettu vielä. Mutta tavallisia kynttilöitä poltellaan ja lisäillään jo palaneiden tilalle.
Olen minä neulonutkin paljon piilosilmukoita. Ja miettinyt mahdollisuuttani päästä mukaan tuonne Novitan 80 -vuotisjuhliinkin. Sinne on ilmottautumisaikaa vielä jäljellä, mutta sen kutsussa mainitun lilan asusteen mietintä on vieläkin menossa. Ehkä se loppukiire ennen juhlapäivää saa minutkin reipastumaan.

torstai 16. lokakuuta 2008

Inspiraation hakua

Kodinhoitohuoneemme on varsinainen monitoimihuone ja aivan liian täynnä tavaraa. Täältä on kulku toiselle sisäänkäynnillemme, sekä saunaan. Pesuhuoneen lattia on usein märkä ja matkalla on mukava kuivata jalkansa tuli sitten suihkusta tai muutoin märän lattian kautta.
Siksipä ompelin uuden froteematon, entisen maton tilalle. Edellinen matto oli tilaan liian iso, sitä piti taitella kaksinkerroin, jotta mahtui lattialle. Tästä matosta tein paljon pienemmän.
Materiaalit olen kierrättänyt, ne ovat vanhoja käytöstä poistettuja käsipyyhkeitämme, jotka olen ennen leikkaamista värjännyt pyykkikoneessa. Yhden palan koko on 10 x 10 cm.
Puuvillanauhan leikkasin kirpparilta ostetusta verhokankaasta ja silitin vinonauhalaitteella muotoonsa.
Maton taustakankaaksi laitoin ohuen froteepyyhkeen ja muutamien palojen kohdalta ompelin päällisen ja vuorin yhteen. Lopuksi ompelin nauhan reunoja kiertämään. Sekä ripustinrenksut kahdelle syrjälle, saa maton kuivumaan näpsäkästi.
Sain vielä lopusta verhopalasta ommeltua silityslaudan päälle uuden päällisen. Vanha kangas ei ollut mitenkään silmiä hivelevä ja uudella päällisellä saattaisi tuo silittäminenkin olla hetken aikaa taas mukavaa puuhaa. Kankaan alle lisäsin yhden vanukerroksen, pehmentää mukavasti laudanpintaa.
Joskus on pyykkipäivätkin olleet hiukan tylsiä, silloin olen maalaillut puiset pyykkipojat uusiin väreihin. Nämä olen tehnyt vuosia sitten.
Mitähän kivaa keksisi mankelille, että saisi otteen sen kanssa työskentelyyn?

Olemme viettäneet tyttären kanssa kahtena viimeisenä päivänä aikaa kahdestaan. Eilinen ilta meni hyvien elokuvien parissa, napostellen kaikkea vähemmän terveellistä.
Tänään olemme kunnostautuneet pesemällä ja siivoamalla molemmat automme sisältä. Seuraavaksi on sitten iltasauna, jalkakylpy ja kasvonaamiot.

Miäs on edelleen sairaalassa, toipuu leikkauksesta ja sen aikana tapahtuneesta suuresta verenhukasta. Huomenna on ehkä kotiutumispäivä.

tiistai 14. lokakuuta 2008

Tohukas päivä

Posket punoittaa vieläkin, kuin kuvan omenan. Tänään on touhuttu kuin valkotornaadot pihalla ja pirtillä tytön kanssa. Nuo lapset kun alkavat olla jo sen verran isoja, että tietävät mitä tekevät, niin tyttökin sitten meni ja laittoi taksvärkkilappuunsa merkinnät ihan ite. Hän halusi olla kotona, vaikka tiesi ettei helpolla pääse minun kanssa.
Aamusta on pesty ja pyykätty pirtillä. Imuriakin on saanut vetää perässään monta kertaa. On leivottu ja siivottu jauhokaappeja.
Pihatöissäkin olimme ahkeria, kun keräsimme kaikki loput pihakoristukset ja ruukut suojiin. Haravoimme ja pohdimme loppujen puissa olevien omenoiden kohtaloa. Keittääkö vai jättääkö? Viikonloppuna kun teimme jo monta kipollista hilloa ja omenamehua.
Mutta kyllä minä sitten jo päivällä, vielä valoisaan aikaan, armahdin työparini omiin puuhiinsa ja maksoin sen 7 €. En muuten edes tiedä tämän vuoden keräyskohdetta, mutta varmasti se tarpeeseen menee.
Pääsin minäkin sitten hiukan neulomaan ja ompelemaan omia töitäni. Päivä on ollut kovin rikkonainen kaikkine koulujuttuineenkin. Onneksi lapsilla alkoi syysloma. Saavat viettää loppuviikon puuhaillen omia juttujaan ja rentoutuen.
Suunnitelmissa oli tehdä matkaa jonnekkin, mutta ainahan sitä suunnitella saa. Miähelle tuli kutsu isohkoon leikkaukseen, joka on tehty tänä aamuna. Leikkaus on kestänyt hiukan vaille kolme tuntia. Iltasella soittelin sairaalaan osatonhoitajalle kuulumisia, kaikki on mennyt hyvin ja kipulääkettä tarjoillaan. Hyvä, että jotain tarjoillaan. Huomenna sitten menen häntä katsomaan.

Olen jotenkin saanut vältettyä nuoremman pojan kiekkoharjoituksissa käynnit, kun miäs valmentaa tätä porukkaa. Lupasin kyllä pojan kuljettaa hallille, mutta jäälle en luvannut mennä tuuraamaan.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

101. neulepostaus

Tarjoutui tilaisuus päästä osasta langoistani eroon, kun lupauduin neulomaan ne valmiiksi neuleeksi. En ole liiemmin kaupitellut lankojani kenellekkään, mutta sisareni alkoi kerran kyselemään josko ehtisin neulomaan hänelle jotain. Pyysin varaamaan aikaa hetken, jotta hän katselisi mallilehtiäni. On paljon helpompi aloittaa neuleen suunnittelu, kun on jokin kuva mistä voin tarvittaessa muokata haluamaansa mallia. Sisareni ei juurikaan neulo, mutta pitää mielellään neuleita, kun niitä joku hänelle tekee.
Sisareni tyyli ei ole kruusattu, vaan hyvin selkeä ja yksinkertainen.
Kaupoissa vaatehyllyjen vieressä katselimme aiemmin syksyllä tunikoita, joita hän mieli. Siinä oli hyvä vinkki josta aloittaa.
Syksyn / 08 Novitassa on useampi tunika, malli 70 miellytti eniten. Ensin sisareni tahtoi sileän neuleen helmaan, minä en. Se on niin tylsää tehdä isoon pintaan. Sain puhuttua pitsineuleen jääväksi, jotta valmiissa työssä olisi jotain katseenkiinnittäjää.
Mutta ilomielin suostuin muuttamaan tunikan yläosan sileäksi, joustimen sijaan.
Hihojen mallista emme pitäneet kumpikaan, vaan laskin silmukkamäärän pitkälle sileälle hihalle. Tuollainen puolipitkä pussihiha ei ollut oikein mieleinen. Hihan istuvuus oli täysi kymppi ja yläosasta tuli muutoinkin hyvä.
Lankana on Novitan Nalle, jota kului hiukan vaille 750 gr. Pitsineuloksen neuloin 5 mm puikoilla, yläosan sileän 3 mm puikoilla. Hihoissa käytin 4 mm puikkoja.
Pitsin ja sileän rajakohtaan lisättiin nauha kuvienoton jälkeen. Silloin ei tarvitse siirrellä miehustaa, vaan tunikaa pysyy hyvin kohdallaan.
Kuvauksissa mukana hääräsi eilen 11 vk täyttänyt Elli.
Tuulessa kevyesti heiluneet tunikan helmat olivat sen verran kiinnostavat, että kuvatessani tyttäreni piti kiinnittää pennun huomio välillä toisaalle.
Lankavarastoni hupenee vielä kahteen neuleeseen. Neljänteen neuleeseen kävin hakemassa jo langat, kun olivat tarjouksessa. Näistä sitten myöhemmin lisää.
Edellinen neulepostaukseni olikin 100.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Talven Novita

Perjantaille uudet kukkaset. Pihalla ei näy kuin harmautta, mutta sisällä on tunnelmaan. Laitoin aamusta kynttilöitä palamaan ja tunnelmoin uuden Novita -lehteni kanssa.
Meillä postikierroksella jaetaan kaikki lehdet samalla kertaa ja nykyään saamme postimme n. yhdeksän aikoihin. Tänään tulikin jo aiemmin. Ja sitä jo odottelin innoissani. Olihan tuon lehden ilmestymispäiväkin tänään.
Lehti sisältää paljon virikkeitä. Upeita ohjeita ja paljon luettavaa. Ensisilmäyksen uusiin malleihin olen tehnyt jo Novitan -sivuilta, mutta nyt lehti pääsee lähempään tarkasteluun useampaan kertaan.

Viikolla saapui kutsu, jollaista en osannut edes odottaa.
Kiitos tästä kuluu niille kaikille naisille, jotka äänestivät minua Novitan vuoden 2008 neulomoäänestyksessä elokuussa.
Sain vuoden koukuttaja 2008 tittelin, joka on jaettu ensimmäinen sija.
Olin saanut ääniä myös vuoden tukija -sarjassa, sekä vuoden himoneulojana.
Tämä äänestyksen tulos toi minulle kutsun muiden sarjojen voittajien kanssa osallistua Novitan 80 -vuotisjuhliin 6. 11. 2008 Voimalaan, Helsinkiin.
Uudessa lehdestä löytyikin pieni luku tästä äänestyksestä.

Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua teille kaikille.
Ja kiitos saamistani peittokommenteista.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Aaltoja, aaltoja

Nyt saatte tehdä ruudun takana isoja aaltoliikkeitä!

\O/ /o\ \O/ /o\ \O/ ...RIITTÄÄ JO, KIITOS!

Nyt on hyvä mieli ihmisellä. Monen vuoden urakka on valmiina. Tällä juuri valmistuneella peitolla on pitkä historia. Se alkaa n. 15 -vuoden takaa ja saattaa siitä olla enemmänkin aikaa.
Harvoin, siis oikeastaan en koskaan nuku päikkäreitä, mikä lie minut silloin saikin päiväpetille menemään, kun oikasin itseni sohvalle. En saanut kuitenkaan nukutuksi yhtään, sen muistan, kun minä palelin kaiken aikaa. En siinä sohvalla kauaa tyynyjä muokkaillut, vaan sain idean, että teen meille torkkupeiton neulekoneella.
Onteloneule vaikutti mukavalta kuviolta ja lankaakin oli varastossani, ei kun lanka koneeseen ja lykkimään. Ei ollut enään kylmä.
En enään muista kauanko sitä kelkkaa lykin. Pitkän aikaa sai työ roikkua koneessa, mutta lopulta kyllästyin saman toistoon 9 metrin kohdalla. Neuleen leveys oli n. 90 cm.

Ja tässä kohtaa voisi sanoa, että kissa se hiirelle takkia ompeli...
En sitten enään halunnutkaan neuloksesta mitään torkkupeittoa, vaan takin. Lämpöisen talvitakin. Ostin villavanun ja vuorikankaan ja piirtelin kaavatkin valmiiksi. Kävin silloin kansalaisopiston ompelukurssilla ja opettajan kanssa tehtiin laskelmia, kuinka neulos riittää.
En muista syytä, miksei neuloksesta valmistunutkaan takkia, oliko se niin työläs tehdä, vai loppuiko intoni. Mutta valtava rulla neulosta vaelteli kaapista toiseen, mihin sen vain sain pois silmistäni. Vuorikankaan olen käyttänyt lampunvarjostimiin ja vanut ommellut lasten vaatteisiin.
Jossain vaiheessa aloitin kansalaisopiston tilkkutyöt ja sain innostuksen neulepeittoon. Olin nähnyt kuvan kauniista neulepeitosta, vanha ET -lehti, jossa oli neulottu eri pintakuvioilla blokeja ja palojen väliin oli ommeltu kangaskaitaleet. Siinä oli inspiraationlähde. Minä halusin tästä samanlaisen.
Tilkkukurssilla alkoi laskeminen, kuinka monta palaa saisin leikattua ja minkälainen kaitale neulospalojen väliin ommellaan.
Olen ostanut entisen kangaskauppa HalPalan ( sen jälkeinen Fabrissio, joka sekin on nykyään lopetettu) palalaarista topattua sängynpeittokangasta pienen suikaleen. Samaista kangasta löysin vielä ohuena puuvillana pakalta, josta sain ommeltua nuo välikaitaleet. Sekä peiton ylä- ja alapäähän ohuella vanulla tikatut kaitaleet.

Palalaskelmien jälkeen ennen neuloksen leikkaamista piti ommella kolmiaskelsiksakilla jokainen pala pari kertaa ympäriinsä ja vasta sen jälkeen saattoi leikata palan irti.
Neulos on yhdensuuntaisella kuviolla, mutta valmiin työn venymistä välttääkseen, joka toinen palanen on käännetty. Ja pinta on eläväinen.
Sitten olikin vuorossa palojen uudelleen yhdistäminen, välikaitaleiden leikkaaminen, silittäminen muotoonsa vinonauhalaitteen kanssa ja ompeleminen paikoilleen.
Ja monta vuotta oli väliä, että työ edistyi oikeastaan yhtään mihinkään. Olin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että teen tämän työn valmiiksi, ennenkuin palaan takaisin työelämään. Sairauteni kovimmissa kivuissa näin ison ja painavan työn siirtämisestä ei olisi tullut yhtään mitään. Tästä muutaman päivän ompelu -urakasta sain vasemman ranteeni kipeäksi, harrastevamma.
Valmiiksi topattu kangas riitti peiton pitkille syrjille ja vuorikankaaksi ostin valmiin parisängyn lakanan, kaunis suklainen sävy.
Yhdistin päälli -ja vuorikankaan toisiinsa rekipeittosolmuilla, koristetikkaukseen tarkoitetuilla vahvemmilla ompelulangoilla. Ja kolmella eri sävyllä.
Reunakanttauksen tein kääntämällä vuorikankaan reunan työn päällipuolelle ja ompelin kerran työn ympäri. Yhteen kulmaan kirjoin ompelukoneella vielä nimikirjaimeni TS.
Valmiin työn laitoin pyykkikoneeseen, vuosikausien pölyt ja tunkkaiset hajut saa tuulettua raikkaassa syystuulessa. Sitten pakkaan työn pussiin ja varastoon. En halua nähdä sitä pitkään aikaan.
Mitä tästä työstä tuli mieleeni? Ainakin se, että en koskaan enään halua tehdä näin isotöistä työtä.
Ja se, että voiko tätä jo kutsua kodin arvotekstiiliksi?
Mutta on se upea.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Avoimet ovet

Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat katsomaan minun nukkekotiani. Tämä on valmistunut aikana, jolloin en vielä blogia pitänyt. Olen jonkin verran julkaissut myös vanhempia töitäni ja tätä työtä on ilo esitellä. Olen tähän erittäin tyytyväinen.
Tämä nukkekoti on ollut kahdesti näyttelyssä. Heti valmistuttuaan tämä oli Tampereella suuressa nukkekotinäyttelyssä. Toisen kerran vajaan kaksi vuotta sitten pidin omien töideni näyttelyn paikallisessa kirjastossa, jossa pieni taloni oli mukana.
Nukkekoti on rakennettu vanhaan vaatekaappiimme, tosin tähän on tehty paljon muutoksia. Miäs on ollut suurena apuna rakenteissa ja sähkötöissä.
Joka huoneessa on kattovalaistus, muutamista löytyy pöytävalaisimia. Paljon olen näpertänyt itse, mutta huonekalut ovat ostettu.

Klikkaile kuvia, saat sen suurenemaan. Otin muutamista huoneista yksityiskohtia linssiin eteen.

Huoneita talosta löytyy 9. Kaikkiin huoneisiin on saatu kodikas tunnelma.

Joulun alla teemme tyttären kanssa jouluisen asetelman saliin. Sinne kokoontuvat kaikki, paitsi puutarhassa oleva neito. Sitä en huomannutkaan kuvata. Mutta hän istuu lintuhäkissä, josta olen tehnyt puutarhan talon seinustalle.

Ruokahuoneessa miehet ovat pelanneet shakkia viime joulusta saakka. Koira ilmestyi perheeseen, sille löytyi luu miähen lapsuuden tavaroista ja pentu oli niin söpö, ettei sitä voinut jättää kaupan hyllylle.
Nukeista lähes kaikki ovat minun tekemiäni. Myös asut olen ommellun, neulonut tai virkannut.
Nukkekodista löytyy se kaikki kädentaito mitä osaan. Lasitöiset lamput ja hiekkapuhalletut ikkunat, sekä suihkukaappi. Helmitöisiä valaisimia, lintu ja koristuksia. Posliininmaalustakin jonkin verran.
Mattoja olen virkannut ja neulonut.
Silkkikirjontaa ja paljon askartelua. Sekä suunnittelua. Muuntelua ja taitoa nähdä jokin tavara ja materiaali juuri tässä kohteessa.
Kahvipöytänä on appivanhempieni hopeiset kynttiläjalat.
Näin syksyllä, iltojen pimetessä syttyy nukkekotiin valaistus ajastimella. Ledivalojen loisteessa talo elää omaa elämäänsä.
Keittiössä mamselli häärää omassa valtakunnassaan.
Tämä on tehokeittiö, pienessä tilassa kaikki tarvittava.
En tiedä, minkä oven näistä kaapeista sulkisin, kun kaikissa on jotain kivaa katseltavaa.
Luonani on käynyt asiasta kiinostuneita tuttuja ja tuntemattomia, blogituttuja ja kaikille olen oven avannut ja esitellyt pienen taloni.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Yllätys


Olin aidosti yllättynyt, kun taannoin sain keramiikkatunnilla itselleni pussillisen itsetehtyjä nukkekodin tavaroita. Että joku oli ajatellut minuakin ja näpertänyt pieniä tavaroita pienen kotini täydennykseksi. Ihanaa.
Kaksi edellisen työpaikkani, elektroniikkatyöntekijää, olivat näpertäneet pieniä voileipiä , kakkuja ja vessupaperia näppärin sormin. Nämä ruuat ovat pakattu elektroniikkaosien pieniin rasioihin.
Olen ehkä muutaman kerran maininnut keramiikkatunneilla, että olen aloittanut taas kerran keräämään uuteen kaappiin materiaalia. Nämä sopisi jo valmistuneeseen taloonkin, mutta niin harvoin availen kaapin edessä olevaa pleksiä ja siirtelen tavaroita siellä.
Tässä tavarakuvassa näkyy taustalla kaksi taulua ja purkki. Ne ovat poimintoja kirpparipöydältä ja vanhan tätini tavaroista. Laitan nämä kaikki talteen laatikkooni, joka on mukavasti jo alkanut täydentyä.
Edellisen nukkekodin tekoon meni aikaa n. 10 -vuotta, jos laskee sen niistä ensimmäisistä ostoksistani, haaveissani saada nukkekoti.
Seuraava taloprojekti onkin sitten paljon suurempi -astiakaappimme. Kunhan hokasen mihin laitan kaapin sisällön.
En ole ostanut huonekaluja vielä montaakaan, mutta edellisestä projektista ylijääneitä kalusteita olen sijoitellut tähän kiinanpunaiseen pieneen kaappiin, jonka olen aikoinaan ostanut Tiimarista. Tähän kaappiin sopi lankatoimituksesta saatu nallepinssikin sopivasti.
Näitä pieniä esineitä on kiva sommitella muuhun sisutukseen, ja sulkea kaapin ovet välillä, jos tuntuu piperrystä näkyvän liikaa.
Ihastuin keväällä Prismaan myyntiin tulleeseen kasvihuoneeseen. Tähän pitsihuvilana tomivaan nukkekotiin kuuluu jalatkin, mutta ne toimittavat virkaansa toisaalla tällä hetkellä.
Sisutus on hiukan askeettinen, kokeilumielessä asettelin ostokseni laatikon pohjalle. Haaveissani, jos tämä projekti tästä etenee, on virkata verhot laskeutumaan katosta lattiaan asti. Tai sitten nämäkin pienet tavarat päätyvät tuohon isoon kaappiin aikanaan.
Tytär sitä kyselikin hiljattain, kuinka monta nukkekotia meille vielä tulee. Nooo, sitä on vaikea sanoa. Mutta onhan minulla monta villapaitaakin. Eikö ollut hyvä selitys?