keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Aaltoja, aaltoja

Nyt saatte tehdä ruudun takana isoja aaltoliikkeitä!

\O/ /o\ \O/ /o\ \O/ ...RIITTÄÄ JO, KIITOS!

Nyt on hyvä mieli ihmisellä. Monen vuoden urakka on valmiina. Tällä juuri valmistuneella peitolla on pitkä historia. Se alkaa n. 15 -vuoden takaa ja saattaa siitä olla enemmänkin aikaa.
Harvoin, siis oikeastaan en koskaan nuku päikkäreitä, mikä lie minut silloin saikin päiväpetille menemään, kun oikasin itseni sohvalle. En saanut kuitenkaan nukutuksi yhtään, sen muistan, kun minä palelin kaiken aikaa. En siinä sohvalla kauaa tyynyjä muokkaillut, vaan sain idean, että teen meille torkkupeiton neulekoneella.
Onteloneule vaikutti mukavalta kuviolta ja lankaakin oli varastossani, ei kun lanka koneeseen ja lykkimään. Ei ollut enään kylmä.
En enään muista kauanko sitä kelkkaa lykin. Pitkän aikaa sai työ roikkua koneessa, mutta lopulta kyllästyin saman toistoon 9 metrin kohdalla. Neuleen leveys oli n. 90 cm.

Ja tässä kohtaa voisi sanoa, että kissa se hiirelle takkia ompeli...
En sitten enään halunnutkaan neuloksesta mitään torkkupeittoa, vaan takin. Lämpöisen talvitakin. Ostin villavanun ja vuorikankaan ja piirtelin kaavatkin valmiiksi. Kävin silloin kansalaisopiston ompelukurssilla ja opettajan kanssa tehtiin laskelmia, kuinka neulos riittää.
En muista syytä, miksei neuloksesta valmistunutkaan takkia, oliko se niin työläs tehdä, vai loppuiko intoni. Mutta valtava rulla neulosta vaelteli kaapista toiseen, mihin sen vain sain pois silmistäni. Vuorikankaan olen käyttänyt lampunvarjostimiin ja vanut ommellut lasten vaatteisiin.
Jossain vaiheessa aloitin kansalaisopiston tilkkutyöt ja sain innostuksen neulepeittoon. Olin nähnyt kuvan kauniista neulepeitosta, vanha ET -lehti, jossa oli neulottu eri pintakuvioilla blokeja ja palojen väliin oli ommeltu kangaskaitaleet. Siinä oli inspiraationlähde. Minä halusin tästä samanlaisen.
Tilkkukurssilla alkoi laskeminen, kuinka monta palaa saisin leikattua ja minkälainen kaitale neulospalojen väliin ommellaan.
Olen ostanut entisen kangaskauppa HalPalan ( sen jälkeinen Fabrissio, joka sekin on nykyään lopetettu) palalaarista topattua sängynpeittokangasta pienen suikaleen. Samaista kangasta löysin vielä ohuena puuvillana pakalta, josta sain ommeltua nuo välikaitaleet. Sekä peiton ylä- ja alapäähän ohuella vanulla tikatut kaitaleet.

Palalaskelmien jälkeen ennen neuloksen leikkaamista piti ommella kolmiaskelsiksakilla jokainen pala pari kertaa ympäriinsä ja vasta sen jälkeen saattoi leikata palan irti.
Neulos on yhdensuuntaisella kuviolla, mutta valmiin työn venymistä välttääkseen, joka toinen palanen on käännetty. Ja pinta on eläväinen.
Sitten olikin vuorossa palojen uudelleen yhdistäminen, välikaitaleiden leikkaaminen, silittäminen muotoonsa vinonauhalaitteen kanssa ja ompeleminen paikoilleen.
Ja monta vuotta oli väliä, että työ edistyi oikeastaan yhtään mihinkään. Olin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että teen tämän työn valmiiksi, ennenkuin palaan takaisin työelämään. Sairauteni kovimmissa kivuissa näin ison ja painavan työn siirtämisestä ei olisi tullut yhtään mitään. Tästä muutaman päivän ompelu -urakasta sain vasemman ranteeni kipeäksi, harrastevamma.
Valmiiksi topattu kangas riitti peiton pitkille syrjille ja vuorikankaaksi ostin valmiin parisängyn lakanan, kaunis suklainen sävy.
Yhdistin päälli -ja vuorikankaan toisiinsa rekipeittosolmuilla, koristetikkaukseen tarkoitetuilla vahvemmilla ompelulangoilla. Ja kolmella eri sävyllä.
Reunakanttauksen tein kääntämällä vuorikankaan reunan työn päällipuolelle ja ompelin kerran työn ympäri. Yhteen kulmaan kirjoin ompelukoneella vielä nimikirjaimeni TS.
Valmiin työn laitoin pyykkikoneeseen, vuosikausien pölyt ja tunkkaiset hajut saa tuulettua raikkaassa syystuulessa. Sitten pakkaan työn pussiin ja varastoon. En halua nähdä sitä pitkään aikaan.
Mitä tästä työstä tuli mieleeni? Ainakin se, että en koskaan enään halua tehdä näin isotöistä työtä.
Ja se, että voiko tätä jo kutsua kodin arvotekstiiliksi?
Mutta on se upea.

16 kommenttia:

Kristiina S kirjoitti...

No huh huh, oletpa urakan tehnyt. Mä en kerta kaikkiaan tajua miten sä saat aikaan kaikenlaista. Ja pussiin heti pois silmistä:( Toisaalta, sulla se on nätti neulottu peite.

Matleena kirjoitti...

Tosi UPEA on! Ja minkälaisen työn olet tehnyt siihen. Entistä enemmän ihmettelen taitojasi ja aikaansaapuuttasi! Ja sinnikäskin olet, minulta tuo olisi varmaan jäänyt keskeneräisenä perinnöksi lasteni harmiksi.

seijap kirjoitti...

Vautsi, jälleen kerran! Kerrassaan upea arvokäsityö!

Niina kirjoitti...

On upea!! Nostan hattua, että sinnikkäästi jaksoit sen tehdä valmiiksi!!! Hieno!!!

Maija kirjoitti...

Aika urakka, hieno tarina. Olet tehnyt arvokäsityön, joten älä piilota sitä hyllyihin.

Intsu kirjoitti...

Joo,aaltoja,aaltoja täältäkin sinne. Kas se mun juoma näyttää tehonneen:) Niin valtavan suuren urakan olet saanut aikaiseksi,ei voi kuin ihmetellä. Sä olet nopea ja taitava ja kuinka sinun päähän kaikki ideat tulevatkin!

Pami kirjoitti...

Aaltoja täältäkin :-)

Kaunis se on. Älä nyt ihmeessä laita tuota pois silmistä. Tai jospa joku lapsista haluaisi tuon käyttöön!

Päivi kirjoitti...

pussiin ja varastoon????
Hieno peitto, kyllä minä jättäisin sen oikopäätä sängyn päälle. Ja lopuksi niitä aaaaaaallllllltoooojaaaaaaa.

Katja kirjoitti...

Kaunis!!

Kati kirjoitti...

Mieletön Nainen olet! Aina kun käyn kurkkaamassa, olet tehnyt jotain käsilläsi. Toinen toistaan taitavampia taidonnäytteitä. Ah, tämä tarina peiton synnystä ja hienot kuvat upeasta peitteestä. Älä nyt missään nimessä sitä kaappiin pistä! Vaikka vierashuoneeseen, jos sellainen löytyy.

Eila kirjoitti...

Olipa tarina! Peitto on upea ja kaunis sängynpääty!

möhönasu kirjoitti...

Todella upea peitto! Missä välissä ehdit nuo kaikki oikeen tehdä :) Suuritöinen työ, mutta todella kaunis :)

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille.
Olisi pitänyt tuonne kirjoitukseen vielä laittaa, että kuinka monta päiväpeittoa yksi perhe tarvii? Minulla on jatkuvassa käytössä tekemäni tilkkupeitto. Ja KristiinaS mainitsema kesällä tehty punainen neulepeitto. En laita tätä peitto kaapinperille, otan käyttöön joskus. Vaihtelu virkistää. Mutta nyt se tuntu, että on se valmis, saa ollakkin työ hetken pois silmistäni.
Jottei tällaisia vuosikymmenien keskeneräisyyksiä kerääntyisi enään, olen pyrkinyt siihen yksi keskeneräinen työ vain tekeillä.

Outi kirjoitti...

Wau! Tuota jos mitä voi sanoa arvotekstiiliksi. Aivan upea, olen mykistynyt....

AnniKainen kirjoitti...

Ohoh, oletpa tehnyt upean työn. Nostan hattua :)

Nina kirjoitti...

Hei Tesa!
Tulin vastavierailulle! Kiva, kun poikkesit blogissani.
Olet melkoisen ahkera ja monipuolisesti erilaisia kädentaitoja omaava nainen:)
Hattua täytyy nostaa!

Tuo päiväpeittosi urakka on ollut melkoinen ja suuritöinen. Älä sitä kaappiin jätä, noin upea työ.