sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Luokkakuva

Tätä vanhaa valokuva - albumiani selasin monta kertaa menneinä viikkoina, katsellen ja muistellen niitä päiviä, kun aloitin ensimmäisen koululuokkani v -73. Tätä samaa kuvakansiota katselin vielä tänäkin aamuna, kun vieläkin piti tarkentaa muistiaan ja katsoa sitä tuttua naamaa.
Olimme eilen illalla sisareni kanssa luokkakokouksessa, jonne oli kerääntynyt 21 saman luokan oppilasta. Kaikki eivät olleet päässeet paikan päälle pitkien matkojen takia tai muutoin vaan.

Iloisessa ikääntyvässä seurassa aika kului nopeasti ja moneen kertaan piti kysyä ja tarkistaa, oletko se todella sinä.
Olen nähnyt nämä luokkakaverini viimeksi vuonna -76, eli 33 -vuotta sitten. Silloin muutimme toiselle paikkakunnalle ja kaikki kaverit jäivät. Yhteyttä pidimme puolin ja toisin aika harvakseltaan.
Oikeastaan vain yhteen tyttöön olin yhteydessä pidempään, mutta sekin sitten jäi. Joskus vuosien kuluttua näin tämän tytön äidin ja aikuisiällä aloimme pitämään uudestaan yhteyttä toisiimme. Nykyään näemmekin useammin, kaupan tiskillä.
Ilta kului pientä iltapalaa napostellen ja jokaisella oli oma vuoro kertoa, mitä kullekkin nykyään kuuluu.
Meillä on paljon lapsia, oli eronneita ja uusioperheitä. Työtä ja opiskelua. Tavallista arkea.
Vanha opettajammekin on vielä elossa, mutta luokkakuvista on poistunut ajasta ikuisuuteen kolme kaveria, joiden muistoksi pidimme hiljaisen hetken.
Kiitos niille neljälle aktiiviselle naiselle, jotka olivat ottaneet maistraattiin yhteyttä ja saaneet meidät kutsuttua koolle. Seuraavaa kutsua odotellessa laitan albumini taas kaappiin, muistojeni joukkoon.
Jottei olisi ihan käsityötön kirjoitus, nappasin kuvan seinätaulusta, joka on ripustettuna vessamme seinälle. Tälle työlle olen tehnyt korjausompeleet n. 10 - vuotta sitten.
Liinapyyhepeiton on kirjonut vuosikymmeniä sitten isäni täti. Sain pyyhepeiton itselleni kellastuneena ja rikkinäisenä. Varovasti värjäsin työn hailun siniseksi ja tein työlle tilkkukehyksen. Pyyhepeiton korjailin pienin pistoin taustan vanu - ja vuorikankaaseen. Koska vessaan ei tule luonnonvalo, työ on säilynyt jo vuosia hyvässä kunnossa.

5 kommenttia:

Päivi kirjoitti...

Kauniisti uudistettu vanha käsityö. Luokkatapaamiset ovat osa juurilleen palaamista. Minulla oli ihana luokkatapaaminen keväällä.

Elsa kirjoitti...

Luokkakokoukset, olisin varmaan se joka ei menisi niihin. Mutta kiva kun Sinä menit, ja varmasti sait sieltä jotain.

Mukavaa uutta viikkoa!

Pirena kirjoitti...

Kivan jutun olit taas kirjoittanut.

Matleena kirjoitti...

Meillä oli opiskelukavereiden kanssa valmistumisemme 40v-tapaaminen reilu vuosi sitten. Siellä oli mukana pari sellaista, joita en ollut tavannut näinä 40. vuotena. Voin siis kuvitella, millaista teillä oli sinun luokkakokouksessa. Todennäköisesti muistelet tapaamista vielä pitkään! ;)

Hienosti korjattu pyyheliinanpeitto!

Vuokko kirjoitti...

Hyvän mielen tunnari odottelee blogissani. Käy noutamassa :)