keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Laukataan

Fiilistelen jo ajatuksella päästä sisustamaan luhdin huoneita!
Tai oikeastaan päästä kokeilemaan, mitä näihin huoneisiin laitan.
Täytyisköhän piirrellä ensin suunnitelmat paperille, vai viitsiikö sitä raahata tavaroita ylhäälle ja takaisin alhaalle? Niin siinä kuitenkin taitaa käydä, vaikka minkälaiset suunnitelman paperille piirtelisin.
Osa huonekaluista on ihan varmasti yläkertaan tulevaa, mutta se hienosäätö taitaa olla sitten laittajan silmästä kiinni.
Portaat on vain pönkättynä maahan, mukavammin näissä askel kulkee kuin tikapuissa. Hiukan tulee lopullisessa asennuksessa muutoksia asetteluun.
Voi että, kuinka koko rakennus näyttää kauniilta!
Se on ryhdikäs ja komea.

Taas on tämä pariskunta vetänyt hevosenlaukkaa pitkin kylänraittia.

Tällä kertaa minä olin se hevonen.
Sain kesken kukkamaan siivon taas sellaisen älyvalon välähdyksen, kun muistin tämän ihanan vanhan kirkkoreen. Sekin on suunnitelmissa ollut siirtää rakennukseen, mutta minulla kulkee jostain syystä ajatus nyt vähän jälkijunassa. Ei siinä mitään, jos tämä ei olisi sopinut alakerran ovesta sisään, sen olisi voinut vielä traktorin etukuormaajalla nostaa yläkertaan.
Onneksi saimme tämän omalle paikalleen tänne, pientä varsahyppelyä piti saada pomppia, kun minä tätä etupäästä kannoin.
Vanha isäntäpari on tällä tehnyt aikanaan useamman kauppamatkan pitäjälle. Heillä oli oikea hevonen hyppelemässä reen edessä ;)

Koko kesän mieltä painanut asia on saanut tänään onnellisen lopun, meidän kannalta.
Eilen päättyivät miähen työpaikan yt- neuvottelut, miäs saa jatkaa omassa työssään.
Tosi ikävä kesä niille, jotka huomenna aamulla menevät töihin allekirjoittamaan lopputililappunsa.

13 kommenttia:

Tess kirjoitti...

Tuosta luhdista tulee kyllä komian näkönen. Oispa itelläki...

Päivikki kirjoitti...

Onnea "uudelle" ludille - kerrassaan upeaa! Mie joskus mietin jääkö meidän sukupolvilta tuleville mitään niin kaunista kuin nuo entisajan kirveellä veistetyt rakennukset, reet, rukit, kirnut ja muut. Taitaa jäädä vain kasa maatumatonta muovia...

seijap kirjoitti...

Mistähän tuollaisen luhtiaitan löytäisi meidänkin pihaan?

Ihana asia, että miehelläsi työt jatkuvat.

Kati kirjoitti...

Ihan ensiksi hienoa, että työ säilyi miehellä! Harmittaa kun niin moni joutuu nykyään tyhjän päälle ja nuo yt-neuvottelut on oikea kirosana!

Luhti se vaan komistuu ja komistuu ja minä viherryn entisestään. =) Noi kirkkoreet ovat erittäin upeita. Mummolassa joskus olen nähnyt tuollaisen mustana versiona, mutta mihin lie joutunut. Minä saan sanoa samaa kuin Päivikki, että muovia taitaa jäädä perinnöksi tuleville sukupolville. Minä en ymmärrä miten minun omat papat ja mummot ovat raskinneet polttaa niin paljon vanhaa. Sinne ne on taivaan tuuliin menneet klaffipiirongit, sivusta vedettävät, ties mitä. Nyt olen koettanut varovaisesti tiedustella että josko saisin/saisin ostaa vanhan vintillä lojuvan tuvan pöydän, sellaisen jossa pöytälevy kääntyy ja toisella puolella leivotaan..., mutta ei! Kuuluu kuulemma taloon ja sitten kuulin, että se oli katkaistu puoliksi... eiiiiiii..... ja voih. No jokainen tekee omillaan mitä lystää ja minä kärsin tuskaa, kun nään mitä niille tapahtuu... tai kuulen jälkikäteen...

Pami kirjoitti...

Luhti on kaunis!!

Hyvä kun miehelläsi työt jatkuvat!

intsu kirjoitti...

Hieno teidän luhti on ja onpa komea rekikin. Ihanaa kun miehen yyteet sai onnellisen päätöksen!

Olivieno kirjoitti...

Upea reki! Ihan keteellisena katselen! Eilen ostin kirpparilta vanhat luistimet...

pirle kirjoitti...

Kauniisti hohtavat hopeaa, niin luhti kuin rekikin. Voin mielikuvitella "hevosmatkanne" ennenkuin reki oli sisällä ;)

Helpotus varmasti tuo työasia.

eija kirjoitti...

Kauniilta näyttää luhti, onneksi miehelläsi työt jatkuvat. Mukavaa viikonloppua ;D

jantta kirjoitti...

Jestas, ihana rakennus.

Sartsa kirjoitti...

Upean tunnelmallisen näkönen pömpeli.

Hepsi kirjoitti...

Voi että kun on upea luhtiaitta!
Onnea miehellesi, kun asia ratkesi noin onnellisesti! Meillä oli pojalla vähän samoja pelkoja, mutta hänkin sai jatkaa työssään. Ja toinen hyvä uutinen meille oli, että mieheni pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle kesäkuussa. Rauhoittaa kummasti mieltä.

TeSa kirjoitti...

Kaunis kiitos teille kaikille.
On hienoa arvostaa vanhaa. Kaikki eivät ymmärrä tapaamme säilyttää kaikki ikiaikainen nurkissamme.