keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Loimi puuttuu

Vanhat kangaspuuni on tänään siirretty aittaan. Rakennustyöt luhtityömaalla on siinä vaiheessa, että yläkertaa pääsee aloittamaan. Ja sinne yläkertaan olin suunnitellut sijoittaa nämä ikivanhat puuni - uudemmat puuni jäävät omalle paikalleen piharakennukseen.

Näillä kangaspuilla on jo paljon ikää, mutta ne toimivat vielä melko moitteettomasti, kunhan vain varaa työkalulaatikon viereensä kutomisen ajaksi.
Olen tehnyt näillä puilla metreittäin mattoja ja poppanoita.
Mutta edellinen omistaja, naapurin vanha emäntä, kutoi näillä Pirkanmaan kotityölle vuosikausia kudonnaisia. Ja niitä metrejä kerääntyi satoja. Tosin siitä on aikaa yli 20 - vuotta.

Anoppini osti nämä puut minulle aikanaan. Muistaisin hinnan olleen 500 mk. Minusta oli ihana kutoa kotona, ei tarvinnut lähteä mihinkään kudontapiiriin kylille.
Näillä puilla on tunnearvoa ja nyt ne saavat paikkansa luhdin yläkerran toisesta huoneesta. Saattaa olla, että laitan näihin vielä joskus lyhyen loimen, kudon vaikka poppanaa, sen ne ainakin kestävät.

Vanhin poika junttas isänsä kanssa kangaspuut tänään päivällä suulista, traktorin etukuormaaja nostaa korkeuksiin.

Sen verran näilläkin puilla on korkeutta, etteivät sopisi oviaukosta sisälle.

Kätevät kangaspuuni menevät kyllä kasaan, loimitukin saa vedettyä lähelle puita, mutta korkeutta ei pysty säätelemään.
Vielä pitää laittaa musta muovi puiden suojaksi. Koskaan ei tiedä tuleeko sitä sadetta vai ei.

Hmm...ollapa loimi nyt paikallaan, mikä ihana aurinkoinen, tuulinen kudontapaikka. Eikä maisemassakaan ole mitään vikaa.
Tosin, taitaisin joutua hölmöläisten kirjoihin...

12 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Sinulla onkin hyvästi asiat kutomisen suhteen, kun voit vielä arpoa kummilla teet. Hienot vanhat puut! Tässä talossa olisi ollut satavanhat käkkyräpuut, en tiedä niille oikeaa nimeä, mutta tosi käppyrät kuitenkin. Olivat vanhassa hirsiaitassa päässeet kosketuksiin maan kanssa joitakin aikoja, siis useita vuosia. Kun me sitten tähän tultiin isänniksi ja emänniksi, ei puita enää olisi voinut pelastaa edes taitavin puuseppä ja aittakin meni purkuun. Tosin parhaimmista hirsistä mieheni sisko sai mökin. Silloin reilut kymmenen vuotta sitten en osannut vielä vanhaa pitää siinä arvossa kuin nyt... jos nyt olisi pihassa vanha hirsiaitta, en koskaan antaisi pois.

pirle kirjoitti...

Teilläpä rakennetaan harvinaisella tavalla; saavit, tiinut ja kangaspuut paikoilleen ennen seiniä! Jutun juurta jälkipolville :) Mukava kun työvälineillä on tunnearvoa, kuten sinun välineilläsi monella on.

Sini kirjoitti...

tossa ois kyllä ainesta kympin uutisten loppukevennykseen =D.

TeSa kirjoitti...

Niinhän se on, se mitä ei enään ole, on arvokasta.

Juups, rakennetaan niin että muutkin huomaa;) Ja vielä kirjuutetaan siitä.

Sini, jos nyt ei kuitenkaan ;)

Päivi kirjoitti...

Hyvä kudontapaikka:) Siippani tapaa sanoaa, että täytyyhän aina yksi kylähullu olla ja sitä olemme yrittäneet toteuttaa. Minulla on puut äitini luona odottamassa, mutta en osaa laittaa puita kuntoon alustsa loppuun. Täytyy lähteä kurssille... Taisin näistä jo kirjoittaa aiemmin, mutta tuo lämpä tahtoo väkisin pehmentää pään ;)

Rasa kirjoitti...

Saatan nähdä sinut ylhäällä kutomassa =)

Anonyymi kirjoitti...

Paljonpa olette saaneet aikaiseksi, kun seinät on jo noin korkealla.äiti

Matleena kirjoitti...

Olisi tosiaan ihana paikka kutoa! ;) Olisi valoakin riittävästi ja saisi välillä katsella maisemia! Linnut vain suihkisivat korvan juuresta! Pölyt ja nöyhdät veisi tuuli! ;D

eija kirjoitti...

Voi mikä kudontapaikka ;D

Sateenkaarentaa Riikka kirjoitti...

ihania kesäpäiviä!
Ilona

Eija kirjoitti...

Hieno paikka arvokkaille puille!! Ja siellä ovatkin sitten hyvässä tallessa:)

TeSa kirjoitti...

Kyllä olisi hieno kutoa ihan taivasalla, korkealta tähyillä maailman menoa.
Jos nyt muutaman hirren saisi puiden ympärille, olisivat sitten hyvässä talvisuojassakin.