lauantai 31. lokakuuta 2009

120















Niin on lauantai kääntynyt iltaa, juhlapäivä ja lokakuun viimeinen.
Päivä on kulunut kuin muutkin viikonlopun päivät, katsellen jäähallilla pojan peliä. Ennen pelin alkua istuin autossa, kuuntelin radiota ja neuloin sukkaani.
Ihailin kaunista syyspäivää, aurinko paistoi jo kovin alhaalta.

Autosta on tullut minun neulontapaikkani, jäähallilla odotteluun en ole koskaan alkanut. Siellä on niin kylmä!

Pelin tuoksinnassa en ole vielä koskaan neulonut, eikä taida käteni sitä kestääkkään.

Sukkasatoni oli hyvä, 9 paria. Pääsin omaan tavoitteeseeni, neuloa sukkaparin viikossa ja siihen väliin ehdin tehdä vielä lapsen haalarinkin.


En lopeta sukan tekoa tähän tempaukseen, vaikka niiden teko minua tympäisee, en nyt, kun vihdoinkin maltoin lukea ohjeen kärjestä aloitetusta sukasta.
Ei koskaan enään langanjämiä sukkalangoista!
Ensinnä pääsi kokeiluun Kirjo - Pirkka. Tästä langasta olen neulonut kahdet sukat aiemmin, ihan taviksena.
Ihana lanka, tahtoo lisää, kunhan taas sukkalankakirstuuni mahtuu lisää lankaa.
Tiimalasikantapään muistan jo ulkoa, nyt olisi aika opetella joku uusi juttu tähän kulmaan.
Lanka ihanissa sävyissään ei vaadi mitään kuviota, vieläkään. Olen kahden vaiheilla, pidänkö sukat itselläni vai annanko eteenpäin.
















Viikon kolmas sukkapari on ihan varmasti minulle itselleni, sain langan
syntymäpäivälahjaksi viime vuonna Intsulta. Ihanaa Colinettea kaksi vyyhtiä.
Tämä lahja oli niin ihana, etten tahtonut tuhlata metriäkään pehmeää lankaa hukkaan. Joka metri piti saada käytettyä.
50 g / 120 m ei ole paljon, mutta siitä saa hyvät sukat, kun aloittaa "tyvestä latvaan ".


Kun oli uuden tekniikan oppinut, piti tehdä pieni palmikkorivi molemmin puolin sukanvartta. Näistä sukista tuli pehmeät, 100 % merinovilla ei kutita yhtään.
Kikkailla voi kauniilla kuvioilla, mutta tässä on parasta, että kalliin langan saa käytettyä ihan tarkalleen tekeillä olevaan sukkaan.














Herkän kaunis
ta valontuikkeita löytyy keittiöstämme piirongin päältä, kun kietaisin valonauhan lankaköynnöksen ympärille. Enkeli vadin reunalla, istuu lehtevän kasvin alla, ja näin pimeäkin nurkkaus on huomion arvoinen.

Pyhäinpäivän illasta hyvää viikonlopun jatkoa kaikille ja kiitos kauniista viesteistänne,

8 kommenttia:

eija kirjoitti...

Valoilla saa kauniita asetelmia ihan eri näköiseksi, kaunista ja herkkää.... Minulla jäivät viimeiset sukkasatosukat kesken.. olen silti tyytyväinen omaan saldooni. Sukkia kudon edelleen, olen siivoillut komeroa ja löytänyt lisää lankaa onko se sitten hyvä vaiko paha...

Päivi kirjoitti...

Huh, vauhtisi on aivan uskomaton, ihanaa neuletta syntyy solkenaan. Pidän itseäni kohtuullisen nopeana neulojana ja töiden jälkeen tikuttelen melko paljon, kune enrgia ei ole paljon muuhun riittänyt, mutta kauaksi jään vauhdistasi.
Oikein mukavaa pyhäinpäiväviikonlopun jatkoa.

MariL kirjoitti...

Kauniita sukkia! :)

Päivikki kirjoitti...

Kauniita sukkia! Onnittelut uuden tekniikan oppimisesta. Myös mie opin saman tämän sukkasadon aikana. Tiimalasia en vaan ole vielä oppinut ulkoa.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvän näköisiä sukkia.Itse olen kutonut varmaankin kahdeksat sukat tässä pienellä ajalla.Kaikki vanhalla tekniikalla. äiti

selma kirjoitti...

Hyvää Pyhäinjatkoa. Minulta on syntynyt vaan kaksi sukkaparia joista toinen vielä kavennusta vaille sillä vanhalla tekniikalla. Kivat kärjet saa tuolla uudella systeemillä. En tiedä oppisinko sen. Lujat kädet sinulla on, kun pystyt noin ahkeroimaan :)Kivaa alkutalvea kaikin puolin.

tia kirjoitti...

Hienoja sukkia olet taas tehnyt, nuo vihreän sävyiset ovat suoskkini. Valo pimeänä aikana piristää kummasti.

TeSa kirjoitti...

Sukkia teen minäkin, yhdet kait pitäs ainakin tehdä. Tul tilauskin.
Hmm...
Tänään on tullut taas neulottua ihan joka välissä, monta silmukkaa talteen.
Kiitos teille kaikille.
Tuo kärjestä aloitettu sukka on hyvä jalkaan, se vain istuu kuin hansikas.