tiistai 6. lokakuuta 2009

Kertomisen arvoisia muistoja




















Osui silmääni tuo otsake tämän päivän lehdestä, ja se sopii nyt kohdalleni mahdottoman hyvin.

Olenko kertonut täällä, että minulla on haltijakummi? Olen ainakin kerran. Kummi, joka välittää ja ymmärtää.
Kannustaa ja on aito, lämmin ihminen. Rakastettava, huolehtivainen. Ihana ihminen.
Minulla on käynyt hyvä tuuri, kun vanhempani valitsivat juuri nämä kummit minulle.
Tosin kummisetäni on jo nukkunut pois, ollessani alle kouluiän.

Minulle tarjottiin keväällä, vai oliko se vasta kesällä, mahdollisuutta lähteä esittelemään omia kätteni töitä Harjun seurakuntaan, Pispalaan.

Kummini, Eeva, oli asian puuhanainen, hän oli ehdottanut minua yhdeksi illan puhujaksi.
Olin ensinnä asiasta kuultuani hiukan hämillään. Mitä, minäkö? Mitä minä siellä puhuisin?
Ai, minun elämästäni. Käsitöistä?
Taikasana, käsityöt!

En ole näissä KokoNainen - teemailloissa ollut mukana aiemmin, eikä minulla ollut minkäänlaista esimerkkiä, mitä illoissa jutellaan.
Mutta lupasin olla paikalla, jollei minulla ole koulujaksoa Kihniössä.


Ja niin minä, tai oikeastaan koko perhe, pakkasimme sunnuntaina laatikot täyteen töitäni vuosien varrelta. Ihan niitä kaikkia, mitä sivupalkissakin on eriteltynä.

Laatikot kannettiin illalla autoon ja minä matkasin maanantaiaamuna kohti kaupunkia.
Töiden jälkeen pikaisesti kohti Pispalaa, jossa laitoin työni esille.
Minulla on jokin mutu - tuntuma, että olisin ollut tuolla aiemminkin, lastenkerhossa ihan pikkiriikkisenä.














Harjun seurakunnan syysesitteessä on ollut tapahtumasta ilmoitus ja paikalle tulikin väkeä hyvissä ajoin.

Jännittikö minua?














Ei.

Minulla on tämä puheenlahja. Puhe tulla pulppuaa ja aihe oli niin lähellä minua, että puhumista olisi riittänyt vaikka toisellekkin illalle.
Eeva- kummi käytti alussa puheenvuoron ja esitteli minut ja minun taustaani suuhteessa häneen.

Illan aikana kerroin työstämme vanhempina, maataloustuottajina, vuorotyöläisinä, elämän ylä - ja alamäistä.
Ja kaikkea tuota tarinointiani väritti käsityöni.
Moneen käsityöhöni liittyy jokin tarina.


Ymmärrän(kö) monen ääneen huokailun ja kyselyn, missä ihmeen välissä minä olen tehnyt nämä kaikki ja ne mitkä ovat maailmalla ja ne mitä ei mukaan mahtunut.
Ihan joka välissä yritän tallentaa edes yhden silmukan. Mielellään monta.
Minulla on kova tahto kokeilla kaikkea uutta, luoda käsilläni jotain kaunista. Kertoa näin elämäntarinaa. Jättää jälkeni historiaan sukumme ahkerien ja taitavien naisten joukkoon.

Ilta kului nopeasti, joukunen työkin olisi ostettu, mutta ne oli minun omiani.
Oli ihana päästä esittelemään omaa harrastustaan, kiitos siitä mahdollisuudesta kuuluu myös Arjalle.
Ylinnä olevat punaiset ruusut sai kummitätini, minä sain tuon hehkuvan oranssin ruusukimpun kotiani koristamaan.

Illan päätteeksi jäin yöpymään kummini luokse kaupunkiin. Voi, kuinka meillä olikin paljon juttua. Nukkumaan taisimme päästä vasta tämän vuorokauden puolella...enkä saanut nukuttua kuin muutaman tunnin.
Kaupunki elää yötä päivää, ja se kuului tyynyni alle!

Ah, oma koti, oma peti. Uni maittaa varmasti, kunhan tyhjennän ensin osan mukanani olleista töistä.

p. s Ilokseni huomasin yksittäisten kävijöiden määrän ylittyneen yli 100 000!

13 kommenttia:

Eila kirjoitti...

Olispa ollut kiva olla kuuntelemassa sinua!
Onnea suuresta kävijämäärästä!

Päivi kirjoitti...

Vautsi, olisin tullut paikalle, jos olisin huomannut. Tosin puursin töissä kuuteen ja olin sen jälkeen ihan kuollut.

KristiinaS kirjoitti...

On siinä yleisöllä tosiaan ollut ihmettelemistä. Mä kun en vieläkään tajua missä välissä sä kaiken saat aikaan. Juu, silmukka tai kaksi joka hetkessä kun vaan joutaa mutta silti.....

Piitis kirjoitti...

Sinulla on ollut mukava reissu.
Ed.post. kauniit sukat:)
Minä lupasin tyttärelle kutoa sukat, kun en ole harrastanut kutomista niin en osaa/muista miten kantapää tehdään. Olen yrittänyt etsiä netistä ohjetta huonolla menestyksellä. Apuva..minä tumpelo.

Mukavaa viikkoa Sinulle!!
^_^Piitis

pirle kirjoitti...

Onnellinen sinä!

Matleena kirjoitti...

Sinulla ja yleisölläsi on ollut mukava ilta! Kunpa olisin saanut olla mukana! ;)

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, kun onnistuit asiassasi.äiti

Piitis kirjoitti...

Heips, kiitos vinkistä.
Lähden kurkkimaan neuvomaasi sivustoja.

Mukavaa tiistaita!!
^_^Piitis

intsu kirjoitti...

Oi,niin minäkin olisin halunnut olla mukana kuuntelemassa ja katselemassa!Onnitteluni sinulle onnistuneesta illasta! Kauniita kukkia olette saneet,sinä ja kummisi. Onnea myöskin suuren kävijämääräsi johdosta!

selma kirjoitti...

Oisinpa ollut paikalla,edes kärpäsenä katossa. Onnittelut! :)Oikean henkilön sinne valitsi Hän, kummisi :)

eija kirjoitti...

Hieno homma ;D olisi ollut mukava kuulla kertomuksiasi ja nähdä käsitöitäsi... Ei olisi ollut pitkä matkakaan... samassa kaupungissa.

Pirena kirjoitti...

Onnea touhutädille myöskin suuresta kävijämäärästä.

TeSa kirjoitti...

Kiitän teitä kaikkia.
Olisin voinut "mainostaa" iltaa tässä aiemmin, mutta jokin sisäinen vaatimattomuuteni käski olla hiljaa.
Halusin kuitenkin ilmaista itseni tilaisuuden jälkeen.