keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Pannujauhatusta vai suodatinkahvia?














Sain töissä iltapäivällä ahaa -elämyksen, menen kirpparille heti töiden jälkeen, ihan siihen työpaikan viereen.
Oikeastaan minulla oli syy menooni, tarvisin tytön penkkariasuun jotain vaatetta mistä aloittaa työstämään teeman mukaista asua.

Pah ja pyh! En saanut mitään ajatusta, mutta ihan kaikkea muuta kivaa sitten keräsin kärryyni.Kesä mielessä, kun näin tämän ihanan lommoontuneen kannun. Minun oli pakko saada se. Kastelukannuja pitää olla talon joka kulmalla, ihan siinä prunnin päällä. Ei ne saisi olla mitään neonhohtavia muovikannuja, vaan just näitä kauniisti lommoontuneita.
Takana pilkistää syksyllä ostettu oranssi ihanuus.
Valon määrä on lisääntynyt viime viikosta ihan huikeasti, ihan kohta on jo kiire laittaa pitempää kasvua vaativat siemenet turpeisiin.












Yksi jatkuva keräilykohteeni on kirkkaat pitsilautaset.
Astiakaapissa lautaspino vain jatkaa kasvuaan, kun lisään nämäkin kasan päällimäiseksi.
Harvemmin ostan kahta samanlaista, mutta toinen näistä olisi jäänyt ihan orpona odottamaan ostajaansa, joten - ostin molemmat.
Kaunis puinen kela on vanha käämilankarulla. Ihan itteäni varten, kun käämit palaa harvase päivä ;)
Langasta minulla on suunnitelma, kunhan ehdin ne aiemmatkin ensin toteuttaa alta pois.
Puukela on siisti, pieni. Jatkokäyttöä löydän varmasti sillekkin.

Ajanpatinaa, eli kirja kaikesta mikä on jo aikansa elänyt.
Kirjaa selaamalla saa aina uusia ideoita tai sitähän voi kopioida vaikka suoraan omaan käyttöönsä jotain kivaa.
Minä tein jälkimmäisen, kopioin suoraan.
Olin jo jonkin aikaa etsinyt sopivan siroa pitkävartista lusikkaa tai kauhaa, ja tässä se nyt on.
Tarjoilulusikka, jokin viikinkiaikainen kuvio varressaan.
Miäs väänsi lusikkapesän sopivaan asentoon, minä kaadoin merisuolat lasikipon pohjalle ja ei kun kynttilää polttamaan.
Niin on näppärä peli laskea syvälle astian pohjalle tuikku. Puhaltaminen onnistuu hyvin, lusikan varresta saa hyvän otteen.
Pitää katsella kierroksillaan lisää moisia tarjoiluvälineitä. Omia lusikoita en anna väännellä.

Tämän päivän paras löytö on ehdottomasti tämä, vanha kahvimylly!
Kyllä osaa olla reppana ruttunen, ilman laatikkoa ja puunaulatkin lähteneet irtoilemaan.
Varovasti pyyhin pölyt pinnasta ja laitan eteenpäin, miähenpajalle korjattavaksi. Hiukan mielin siihen oikeaa, vanhaa laatikkoa, mutta jos siihen nyt jonkinlaisen saa väkästettyä, niin kyllä sekin minulle kelpaa.

















Ohimennen silitän vanhan myllyn kylkeä ja vilahdan saunan lämpöön,

7 kommenttia:

Zelda kirjoitti...

Hienoja löytöjä olet kyllä tehnyt, totisesti. Saunaan tääkin aikoo vilahtaa;)

Heleena kirjoitti...

Aaah, mitä aarteita!!

Vuokko kirjoitti...

Löytöjä, oi mitä aarteita! Rentouttavaa saunahetkeä :))

Anonyymi kirjoitti...

Ihana vanha kahvimylly.Muistan, kun äiti jauhoi tuollaisella kahvia aamuisin, oi mikä kutkuttava haju!äiti

tia kirjoitti...

Oikein silmää hiveli nuo lasilautaset, olen myös niihin retkallaan ja kerään jos vain osuu kohtuuhintainen kohdalle. Paljon kaikkea muutakin olet ostellut, jospa minullekin tulisi taas mahdollisuus päästä kirppareille, on ollut hiukan muuta tohinaa.

Nina kirjoitti...

Mukava postaus! Kaikkea kivaa oletkin löytänyt kirpparilta.
Kastelukannu on tosi hieno ja tuo kahvimylly oikea aarre.
Kiva ja kaunis idea taittaa lusikka tuikkukipoksi!:)

Sartsa kirjoitti...

Kaikenlaisia aarteita siä ootkin löytäny. Näppärä tuikunlaskija.