torstai 8. heinäkuuta 2010

Vieläkö laitan?



















Istuin päivänä muutamana terassillamme ja katselin ankeaa talon reunusta.
Aurinko paahtaa seinän vierusta päivisin ja iltaisin valo pilkottaa vielä ison männyn takaa kelmeästi. Joka kesä hiekkareunus on kontattu ja kitketty, harattu ja lisätty soraa, sitkeästi nurmikko jatkaa kasvuaan kohti talon sokkelia.En ole aiemmin keksinyt ikävän näköiselle reunalle mitään, millä siihen saisi kivan ja siistin pinnan, mutta pienen puurtamisen jälkeen olen taas niin pollea, että oksat pois! Kivet, nuo kauniit pyöreät ja ah niin painavat kivet ovat lähellä sydäntäni.

















Aikanaan uuden talomme pihalta niitä kannettiin pois peräkärry kaupalla, nyt niitä ajetaan pihaan takaisin, mutta harkitusti. Sovin miähen ja tyttären kanssa eilen illalla, että rehvataan soramontulla töideni jälkeen, siinä luvallisella.

















Olisihan tuon päivän voinut valita hiukan paremmin, mutta asennetta, asennetta. Hiki valui ja saavit täyttyivät, kun kannoimme eri kokoisia kiviä. Autojen peräkontit, takapenkit ja jalkatilat olivat täynnä kauniita ja lämpöisiä kiviä.

















Olen suunnitellut laittavani samanlaisen kivireunuksen talon kahdelle syrjälle, mutta ensin laitettiin terassin tulosuunta.
Harasin suurimmat rikkakasvit suodatinkankaan alta pois, tasasin alustan ja ladoin kivet paikalleen.













Tytär pelasti pienet koivuntaimet kiveyksen alta omiin taimiruukkuihin. Jos taimien kasvu edistyy, katsomme jostain hyvän istutusalustan niille.













Kiveys aloitettiin eilen
illalla, kotoa löytyi pieni kivivarasto, pääsin jo varkain asettelemaan vanhaa hevosvetoista välttiä keskeneräisen työmaani keskeisimmälle paikalle. Ihan vain silmäilläkseni, sopiiko tuo tuossa olemaan. Kyllä, pitäköön paikkansa, vaikka oli sille jo toisaalta varattu oma paikka.

















Kynttilälyhty sopi roikkumaan kädensijalle, jos vaikka kukka - amppelin tuohon laittaisin.


















Vesiastialle, Kotapata, kaivettiin hiukan syvempi monttu, astian saa helpommin aseteltua rännin alle ja puhdistettua välillä.
Reunakiveys oli aika luonnollinen jatke takapihalle, kun terassin ympärille on muutama vuosi sitten tehty kivistä käytävää. Tätä työmaata riittää koko kesäksi, ehkäpä vielä seuraaviinkin kesiin. Kivien hakeminen ja kantaminen käy työstä,


6 kommenttia:

paivis kirjoitti...

Kaunista. Vaikka työmaa on tuossa vaiheessa kova, on kuitenkin parempi että on kiviä talossa kiinni eikä kukkapenkki. Ja sinä se tosiaan jaksat - tällä helteelläkin.

Vuokko kirjoitti...

Kivirykelmät ovat kovasti minunkin mieleen. Täällä ei harmittavasti vain ole luvallisia soramonttuja, on tilattava urakoitsijalta kuorma,jos sileitä pyöreitä haluaa kovin paljon asetella. Kaunista jälkeä teidän pihalla :)

Susi kirjoitti...

Kaunis kivipiha :) Mä tykkään niin kivistä, että toi miellyttää mun silmää kovasti :) Juu ehkä olisi voinut olla viileämpikin päivä...sama vika meillä kun eilen miehen kanssa aidattiin lampaille lisää tilaa, paarmat purivat minkä ehtivät, mutta me ei luovutettu ;)

tia kirjoitti...

Hieno on, kivet ovat kauniita, on teillä hikistä hommaa ollut. Tuollaista olen minäkin monesti haaveillut meille on vaan niin iso urakka kun sitä talon viertä on moonta metriä eikä soramonttuja lähellä.

Heleena kirjoitti...

Tulee kaunis! Ja fältti sopii oikein hyvin. Tuota samaa hommaa olen suunnitellut jo pari vuotta, nyt melkein sain jo luvan. Ongelmia on vielä monia, mutta hyvin suunniteltu on.....

TeSa kirjoitti...

Hyvin suunniteltuna ei tule tehtyä turhaa työtä, ja jälkikin näyttää hyvältä.

Kyllä helteellä jaksaa töitä tehdä, kun on koko ajan liikkeessä, mutta makaappa siinä auringonpaahteessa, en jaksa yhtään mitään.