Mihinkään pitkiin taukoihin ei ole varaa, mutta olen pyrkinyt pitämään 2- 3 tunnin välein tauon.Silmät eivät näe virheitä työssä, jollei välillä ota ja lähde pois työ vierestä.
Siinä kun ottaa kaksi askelta vasemmalle ja kohta saman verran oikealle, ei liiemmin ehdi oikaisemaankaan itseään, niska kyyryssä iitrailee kohdennettavaa palaa paikalleen.
Klassinen mosaiikki on opiskeluni vaikein ja hitain osuus.
Tässä työssä ei ole kyse ruukunpintojen päällystämisestä isoilla epämääräisillä lasinpaloilla.
Työpiirros on nuottiviivastonani, sen kaaret ja muodot toteutetaan orjallisesti. Suunnat ja värit pitää katsoa sekä työpohjasta, että väriluonnoksesta.
Eilisen päivän 12 tunnin ahkeroinnin tulos oli noin kämmeneni kokoinen ala valmista pintaa.
Lasinpalat eivät ole suuren suuria, ei puolen pikkusormen kynttäkään.
Ja ettei työ olisi vieläkään liian helppo tehdä, se toteutetaan negatiivisena lasilevyn päälle. Eli näkyvä pinta katsojaa kohden on työn takapuoli.
Mukanani on suuri määrä lasisoiroja joista on vara valita eri sävyjä.
Harvat värit kelpaavat työhöni, värien pitää sopia toisiinsa just eikä melkein, muutoin revitään palat irti ja aloitetaan taas alusta.
Olen joutunut tuohonkin hommaan. Puuh!
Satunnaiset osumat lasin kanssa työskennellessä ovat arkipäivää.
Loput osumat sain, kun asuntolan keittiössä juuresveitsi hyökkäsi käteeni. Pitäisi ottaa oma veitsikin kotoa mukaansa, eikä opetella vierailla työkaluilla ruoanlaittoa.
Tänään saan pakata osan tavaroistani ja hurauttaa kotikylään ensin katsomaan nuorimman kiekkopeliä ja ottamaan loppiaista vastaan perheeni kanssa.
Hyvää arkipyhää myös sinulle,
3 kommenttia:
Kyllä se työ on tarkempaa, kuin pilkun verran.Mihin sitä muuten voisi verrata. äiti
Hyvää pyhäpäivää myös sinulle ja perheellesi!
Hyvää pyhäpäivää perheen parissa.
Lähetä kommentti