tiistai 22. maaliskuuta 2011

Aurinkoa



















Kevään lämpimin päivä ja rännit paukkuvat jäätä ja vettä, sivutiet ovat loskaisina.
Miäs ilmoitti kotimatkalleni, että saattaa olla hankaluuksia päästä viimeinen puoli kilometriä kotiin, kun auto uppoaa loskaan. Onneksi ei ollut vastaantulijoita, nimittäin käytin tai oikeastaan täytin molemmat kaistat. Auto ei totellut ohjaustani.
Välitin saman tiedon tyttärelle, joka ajaa iltamyöhällä töistään kotiin. Miäs lupasi kävellä vastaan tuonne alamäkeen, että saadaan tyttö ja auto kotiin yöksi.
Aurinko heittää jo pitkän varjon. Kotiinpäästyäni on vielä valoisaa talsia työhuoneelleni kinttupolkua pitkin. Minulle on tehty hyvä polku ja jos siltä lankea, ainakin kaadun pehmeään.
Tosin ei sovi paljon kaatuilla, kun kuljetan usein laseja mukanani.
Tällä kertaa matkassani oli nippu puhtaita pyyhkeitä. Lasityön moninaiset vaiheet vaativat pehmeitä tekstiilejä.
















Iltaisin, ennen vapaapäivääni, viritellään työhuoneeni pesään valkea, työtila pysyy mukavan lämpöisenä. Samaan pesään virittelen uudet tulet aikaisin aamusta, laitan radion auki ja jatkan oman lasityöni parissa.














Isohko työni on jo osittain hiottu. Taustalasista olen leikannut jo suurimman osan, mutta kaikki on vielä hiomatta. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Auringonvalosta ja lämmöstä nauttivat kärpäsetkin ovat heränneet. Nämä saavat huutia, kun osuvat käteni eteen.Puutarha uinuu vielä kauan. Huomenna, vapaapäivänäni kannan muutaman tulppaaniruukun kellarin suojista kasvihuoneelle heräilemään talviunestaan. Teen samalla katsannon kuinka lasihuoneeni on talvehtinut.














Tulppaanit ilahduttavat aina,

2 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Sinun blogissasi selvästi rakastetaan kevättä! Toisin on minulla, tylsä vuodenaika....

TeSa kirjoitti...

Pidän kaikista vuodenajoista, niissä on oma viehätyksensä.
Kevät on aina uuden alku, vaikka ottaa useimmiten minulla voimille.
Nautitaan kuitenkin tästäkin ajasta.