Lasiaurinko

Ah, armas lomaseni loppui, tuttu ja turvallinen arki jatkuu.
Syysloma tuli tarpeeseen, kuten aiemmin mainitsin. Lomaviikko tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka ei viikko ole ikuisuus.
Nukuin päikkärit, ainakin yhdet.
Pesin ikkunat, yksi jäi luuttuamatta.
Siivosin ne ikävimmätkin nurkat.
Tein keskeneräiset lasityöni valmiiksi.
Sain useamman neuleen viimeisteltyä.
Kävin katsomassa pojan kaksi kiekkopeliä.
Miähen kanssa oltiin katsomassa Popedaa.
Käytiin lenkillä.
Haettiin nuorin kotiin sisareltaan ja toisen kerran veljeltään.
Siivosin kuistin.
Järkkäsin hautajaisasiat kuntoon sisareni kanssa.

















Jestas miten ihanan työntäyteinen viikko, nyt on energinen olo! Tällä jaksaa taas, ainakin tämän viikon.
Oli hyvä nollata itsensä, että jaksaa paneutua täysillä opiskeluun. Jatkuvaa tekemistä ja nutaamista.
Ja sitähän tämä tekeillä oleva työ onkin, nutaamista.














Noin kuukausi sitten alkaneen kurssin jälkimmäinen viikko alkoi tänään.
Ensimmäisellä jaksolla sain leikattua työni kaikki palat valmiiksi, sekä maalattua suunnitellut osiot.
(Valopöytä antaa valmiiksi maalatulle pinnalle eri sävyn, kuin pöydänpinnalla kuvatulle lasille)












Unihiekat ja haukotteleminen kannattaa unohtaa päivän aikana, kun pitää laittaa näppärät sormensa peliin ja olla skarppina työnsä ääressä.
Lyijykiskotyöt eivät kuulu suosikkeihini ja minä otin vielä haastavan muodonkin työhöni lisähaasteeksi.
Juups, ei sitä mennä helpolla tästäkään läpi.Mutta alkuun päästiin ja huomenna jatketaan, keskiviikkona ja, ja...
Kyllä siitä kiskotyö valmistuu, kynnet katkee ja jos polttaisin niin sanoisin että kuluu aikaa ja tupakkaa.














Hyvää uutta viikkoa teille kaikille,