perjantai 30. elokuuta 2013

Kypsää viljaa

Mikä viikko!
Työntäyteinen. Paljon uusia asioita.
Paljon opittavaa.
Kiireisiä askelia paikasta toiseen,
kahden työn välissä ja vielä päälle kaksi opiston opettajien iltakokousta.
Pihatyöt ovat saaneet jäädä,
kun käyn vain nukkumassa pirtillä.
Ihanaa alkavaa viikonloppua myös sinulle,

tiistai 27. elokuuta 2013

Aurinkoiset päivät

Viileät aamut ovat pakottaneet varautumaan lisälämmityksen tarkistukseen omalla kasvihuoneella.
Tällä viikolla niinkään ole aamuyöt olleet niin kylmiä, kuin viime viikon aamut (+ 2'). Silti lasihuoneessani palaa aamuisin kohta neljältä valo, joka hiukan lämmittää huoneilmaa.
Satoa on edelleen noukittavissa, eikä sitä muutaman kylmän aamun vuoksi viitsi päästää kylmiään.
Taannoinen Ikean reissu sisareni kanssa oli onnistunut. Täsmäostokset ja sattumalta "löydetyt" olivat niin tärkeitä, että kassakuitin loppusumman ollessa jotain omaa luokkaansa, ei matkalla tarvinnut selitellä edes itselleen, miksi nämä kaikki ängettiin autoon.
Olen kaivannut jo vuosia itselleni kunnollista kässytuolia pihalle. En kyllä ehdi pirtilläkään kässyjä tehdä, mutta ulkona voisin joskus ennättää. Ainakin istahtamaan. 
Tässä metallisessa tuolissa on kurvit oikeilla kohdin, istumasyvyys täydellinen ja korkeus sitä luokkaa, että jalkani ylettyvät hyvin maahan, ilman että joudun kärsimään verenkiertohäiriöistä. Ainoa miinus on kalsea metalli, mutta senhän voi aina pehmittää jollain peitolla.
No nythän minä selitän.
Mutta nyt minulla on hyvä kässytuoli ulkona, jota olen testannut istumalla siinä kasvihuoneella yden pitkän tauon verran. Nimittäin söin maukkaan kasvihuonekurkun yhdellä istumalla. Oli maukas välipala.
Etupihan kuistin kukkasia en kuvannut yhtään kesän aikana. Kuvassa diana, (Mårbackan pelakuu on kasvarilta),
ruusuliisa,
sekä nonstop begonia, apple. Nonstopin ihanuus piilee sen eri sävyissä, vaaleankeltaisen, punaisen, sekä valkoisen eri vivahteissa.

Eikä aikaakaan, kun kaikki pitää kantaa kompostiin ja tehdä syysistukset. Tai kantaa ne omille paikoilleen. Nimittäin viikonloppuna istuttelin jo santoliinat odottamaan vuoroaan.
Jatkukoon aurinkoiset ja lämpöiset päivät, tuoksukoon raikas syys ja huurtukoon autonlasit aamutuimiin.

maanantai 26. elokuuta 2013

Avajaiset

 Työvaatepinkkani on ollut jo tovin valmiina ja tänään päästään tositoimiin.
Viime viikon kävin ottamassa tuntumaa uuteen työhön, kun keittiö ja ruokasalia laitettiin valmiiksi. Maanantaina kuvissa ei tule näkymään työkalupakkeja, toivottavasti, vaan kaikki on lakaistu ainakin piiloon ja työtasot ovat vain omassa käytössä.
Tervetuloa maukkaalle Mampsellin Lounaalle, Jaakontie 1, Hämeenkyrö.
Avoinna arkisin 9. 30- 14.30
Minna (työnantajani) ja Terhi

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Oi onnekasta

 Sain ylitsevuotavaisen runsaan blogipalkinnon, joka arvottiin taannoin Rantapuikon silmukoissa.
Onnetar nosti yhtenä minun nimeni ja sithän minä jäin odottelemaan.
 Voi mahoton! Katsokaa miten paljon kaikkea ihanaa, niin sisäisesti, kuin ulkoisesti. Lämmintä ja valmista tuotetta.
 Kauniit langat,
 syötävät ja käytettävät tuotteet, sekä valmis huivi.
Kyllä minua nyt on hemmoteltu. Suu makiassa hymyssä,

lauantai 24. elokuuta 2013

Isoimmat ikinä!

 Pitäähän tällaisetkin markkinat päästä kokemaan edes kerran elämässään, Pohjanmaa houkutteli suurilla rompepäivillä luokseen.
Uudenkaarlepyyn viikko on ollut monipuolinen, mutta minun aikatauluni ei suonut yhtä ohjelmapäivää enempää.
Lähdimme miähen kanssa matkaan jo perjantai-iltana, että olisimme jo aamusta lähempänä tapahtumapaikkaa. 
Otin yhden puhelun työpaikkojeni siirtymätaipaleella ystävälleni, joka ystävällisesti majoitti meidät. Kiitos  teille, kun avasitte ovenne.
Eihän me aamusta kuitenkaan niin aikaisin maltettu lähteä liikenteeseen, kun harvakseltaan nähdään ja suunvuoron saaminen toiselta on niin kovan työn takana. Juttua olisi ollut vaikka kuinka paljon, vaikka toinen jalka oli jo menossa penkojaisiin, joten lähdettävä oli eteenpäin.
 Voi jeekuna mikä paikka! Ja miten upea ilma!
Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, jalat tepasteli pöydän luota toiselle, eikä me ihan kaikkea kyllä jaksettu edes kiertää katsomassa.
Yritin netistä etsiä tietoa, kuinka paljon alueella oli näytteilleasettajia tänä vuonna, mutta en löytänyt mistään infoa. Jos aiempaa tietoa tutkailee, niin yli 700 esittelijäpöytää tuolta alueelta löysi.
 Tein hyvin harkiten ostoksia, etsinnässä oli jotain ihan tiettyä, mutta tarjonta heikkoa. Ehkä jotain kuitenkin tuolta osalta sain mukaani.
Paikalle oli tullut todella paljon väkeä. Vaikka väkeä oli paljon, oli tunnelma välitön ja ystävällinen. Ei kiire mihinkään.
Neljän tunnin kierroksen jälkeen poistuimme paikalta ostoksinemme. Pakkasimme automme, ei kuitenkaan kuvassa näkyvää! vaan sen minkä jouduimme ajamaan puolen kilometrin pellon reunaan...lamps!
 Autolle raahautui kaksi roudaria, joista toinen oli kantanut painavaa jalkalamppua päivänvarjonaan.
 Tämän ihanuuden ostin toiselle ystävälleni, jolle lähetin kännykuvan, laitetaanko teille yksi jalkalamppu tulemaan?
 Vastapuhelu tuli nopeammin, kuin osasin odottaa. Laitetaan tulemaan!
Jos minulla ei olisi jo niin montaa lamppua / valaisinta, en olisi kauaa miettinyt, vaan ostanut tämän itselleni.
Pientä näpertämisen tarvettahan tässä varjostimessa tulee olemaan, mutta ensi alkuun tämän kanssa voi elää ihan tällaisenaankin.
 öh, niin
Onhan minulla niitä lamppuja jo joka pöydällä ja lipastolla, mutta kun tää oli vaan niin ihana. Varjostimen väri ei ole ihan omiaan, eikä kovin siistikään, joten varjostin menee jossain vaiheessa vaihtoon. Eli, itselleni ostin pienen valaisimen.
Huomatkaa, molempien varjostimien päällä olevat kauniit lenksukiristimet.
 Peltipurkkikokoelmani sai yhden ihanuuden lisää, kun ostin tämän etualalla olevan rasian.
Miäs sanoi, että minullahan on jo tuollainen kotona. Vaan eipäs olekaan. En koskaan osta kahta samanlaista rasiaa. Siinähän se keräämisen viehätys piileekin, etsimisessä ja löytämisessä.
Miähen tokaisu Vaahteranmäen Eemelin markkinoista oli aika osuva.

perjantai 23. elokuuta 2013

Miina Maaria

Lauantain pikakierros Putajan rompepäivillä kulutti rahapussiani kokonaisella eurolla!!!!
En ollut oikein kierrostuulella ja sadekin alkoi vihmomaan.
Suojasin kuitenkin euron aarteeni, käsisaippuan, joka tulee luhdille muiden vanhojen joukkoon.
 Läheiseltä kirpparilta tein sen sijaan oikean löydön, kun pongasin vanhan virsikirjan, saippuanpalankokoisen. Nahkakantinen kirja on painettu 1898 ja se on kirjattu sekä Miina Marialle, että Fannille.
Tekstihän on kaunista kippuraa, jonka tavaamisen minulta menisi tavattomasti aikaa. Mutta, jos oikein tihrustan tätä pientä pränttiä, niin etusivulla lukee(ko) Suomen suuriruhtinaanmaasta.
Kyllä, tätä kirjaa on luettu ja kuljetettu.
 Uusi viikonloppu ja uudet apajat odottavat, 

torstai 22. elokuuta 2013

Rukkaset naulaan!

 Voishan sitä olla vain piällysmiäs ja antaa ohjeita ja niinpä taisin tehdäkin, kun iltasella saimme lopultakin valmiiksi ikuisen murheenryynini, lipputankoa ympäröivän kukkamaan.
 Koko kesän silmittely on tuottanut tulosta. Taisin aloittaa sen silmittelyn jo viime syksynä, mutta aivan sama. 
Tänä kesänä päädyin kuitenkin tällaiseen lopputulokseen, jossa kaikki nurmialue poistettiin kukkamaan sisäpuolelta ja tyhjäksi jäänyt alue istutetaan täyteen jättitataria. 
 Lipputangon edusta piti saada kävelytasanteeksi. Tähän miäs valoi neljä raparperilaattaa. Nämä laatat ovat suuria, lähes metrin halkaisijaltaan. 
Laattojen ympärillä on hiekkapinta.
Vanha kukka-alue, leveä kaistale vanhaa kukkamaata liitettiin uuteen kukkamaahan. Kun kaaren sisäpuolelle istutettiin korkea kasvi, niin ulkoreunahan vaatii matalamman.
 Hyödynsin jo olemassa olevaa kasvillisuuttani harventamalla täysinäisiä kukkalaatikoita. Miäs toimi kaivurina ja poisti useamman tarha-alpin juurakon uuteen paikkaan.
 Kukkalaatikoihini tuli suuria pälvipaikkoja, jotka tuskin kauaa ovat tyhjillään. Siirreltäviä kasveja piisaa, mutta ei tälle illalle.
 Huvimajan taustalle rakentuu vielä syksyn aikana kunnollinen kukkalaatikko, joka helpottaa suuresti nurmen ajoa.
Tästä maasta kaadettiin viikatteella tatar, mutta vain osa juurakosta siirrettiin nyt tehtyyn kukka-alueeseen.
 Syyskaunosilmäkin sinnittelee pienessä tilassa.
 Vielä on paljon mylläämistä ja pestini piällysmiähenä jatkuu...