lauantai 29. marraskuuta 2014

Nostalginen joulu - tapahtuma

 Tänään  ajeltiin miähen kanssa Teiskoon, jossa on viikonlopun ajan mukavat joulumyyjäiset. Sisustusta ja antiikkia. Merkkasin tapahtuman ajoissa kalenteriini, jotta en missaisi tätä.
 Kaunis pihapiiri, viihtyisä ympäristö ja lämmin glögi sai meidätkin viipymään paikalla hyvän tovin.
 Uusi aittarakennus, valmistunut tänä kesänä, oli täytetty joulun ihanuuksilla. Mailegin tontut tulikin kuvattua melko tarkkaan, kun sellainen oli tarkoitus kotiuttaa tältä matkalta kotiin. 
Mä niin tykkäisin niistä suurista tontuista. Vaikka tällainen.
 Aitan yläkerrassa oli vallan viehättävä nukkumapaikka ja se sänky! Täynnä suloisia, muhkeita tyynyjä.
 Aikani kierreltyäni, ostokset maksettuani poistuimme. Poikkesimme vielä Teiskon viinikioskille, josta saimme kuulla joulutapahtumassa. 
Nyt on joulujuomat maistettu, kiitos ei minulle, ja ostettu.
 Jonkinlaista ideantynkää jouluisiin askareisiin saattaisi löytyä tästä lehdestä. Ihania ideoita ja mikä lukupaketti.
Tällainen pieni tonttutyttö sitten kotiutui meille tänään.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Valkoisen maton paikka on tässä

 Olen ennättänyt silmäilemään mallilehtiäni monen tarpeen osuessa yhtä aikaa kohdalle. Jo pelkästään viikolla ilmestynyt Moda sai minut melkein hyppimään silkasta riemusta! Siinä oli kerrankin kuin tilauksesta monta valmiiksi suunniteltua ohjetta minulle.
 Olen tietoisesti jättänyt monta nyssykkää ja pussukkaa pakkaamatta minkään kaapin perukoille, ettei ne taas jäisi sinne unohduksiin.  Yksi näistä nyyteistä oli valkoiset trikookuteet, jotka joskus männävuosina kannoin ennen joulua pirtille. Silloin piti saada virkattu kuusenalusmatto.
 Jotta sain reunuksen lirpatuksen ojennukseen, purkasin työn kahteen kertaan ja muokkasin hiukan mallia. Seuraava vaihe olikin kuppikakku, jonka runnoin ojennukseen venymällä maton päällä =)
Tämä matto jäi himppasen edeltäjäänsä pienemmäksi, vain 1, 25 m. Tämän maton ohjeen löytää Sk 7 / 2012, 65.

torstai 27. marraskuuta 2014

Rementiavalot

 Sinne mihin ei valo hohda, luomme valaistun kohdan. Lähes joka huoneessa on jonkinlainen pieni valonlähde, ettei täydy jatkuvasti räpsiä kattovaloja. Lisää valosarjoja otetaan esille, kun saan siivottua joulukoristelaatikot loppuun.
 Ihan ehdottomia ovat nämä rementiakynttilät, joissa on ajastin. Niiden kanssa ei täydy varoa, ei puhallella, eikä pelätä, että ovat liian lähellä palavaa materiaalia.
 Kiedoin yhden viherkasvinikin alkusyksystä valonauhaan, jotta kasvi saisi edes vähän valoa osakseen. Nyt se saa jopa huomiota, kun kasvi hehkuu valosarjan kanssa.
 Kirkas lasi ja valo ovat upea yhdistelmä. Lasipallot, Lasipaja Sinisiipi.
 Makuuhuoneen ovensuussa on suuri lintuhäkki, johonka pujottelin yhden valosarjan ja vanhan roosan sävyisiä joulupalloja. Ajastimella toimivat valot eivät häiritse nukkujaa, vaan sammuu ajallaan ja käynnistyy aamulla mukavaan heräämisaikaan.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Merisuola kasvaa

 Keräsin lankakaupasta kevään värit koriini ja aloitin virkkaamisen. Ei tässä olla joulua tekemässä, vaikka voisihan joulu olla myös näillä väreillä koristettu. Kunhan palat tästä vielä lisääntyvät ja yhdistyvät, näet mihin ne suunnittelin.
 Mutta nyt päivän otsikkoon, merisuola kasvaa. Pitihän minunkin saada kokeilla tätä, kun moni muukin on siitä niin innostunut.
 Minulla on yleensä kynttiläkipon pohjalla merisuola tasaamassa ja eristeenä. Eli tässä vaihessa olin jo puolessa välissä työhön ryhtyessäni.
Seuraavaksi piti kostuttaa merisuola. Minulla ei ole sumupulloa, mutta näppärät näpit, joilla pirskottelin vettä suolan päälle.
Kannoin lasimaljan lämpimän uunin päälle tekeytymään.
 Odottelin päivän, kaksi. Ei mitään. Otin mukillisen vettä ja kaadoin suolan päälle.
 Johan alkoi tapahtumaan. Tosin itse tapahtumaa en nähnyt, kun suola aloitti kiipeämisen, mutta lopputulos on tässä.
 Tarpeeksi aikaa, vettä ja merisuolaa, niin lasipurkin pinta muuttuu pitsimäisen kauniiksi. Ja pysyy kiinni lasipinnassa, kunnes haluan pestä sen pois.
Edelleen suola on eristeenä kipon pohjalla, mutta nyt se on kovettunut.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Nyörisukat

 Kuinka jonkin yksinkertaisen asian tekemiseen saa kulumaan viikkoja aikaa? Yksi on ohjeen tulkitseminen. Sit on luetun ohjeen väärinymmärrys. Kolmas on, nyt en vaan tajuu!
 Lopulta tajusin, kun miniän kanssa yhdessä luettiin vielä kerran, tai oikeastaan katsottiin yhdessä kuvallinen ohje. Hei nää kärjethän pitää jotenkin ommella suppuun. Sit alkoi homma pelittämään, eikä siinä kauaa mennyt, kun nyörit oli oikeissa kohdissaan.
 Käytiin eilen, sunnuntaina, hakemassa nuorimmainen tytsin luota kotiin ja samalla sain jättää valmiit nyörisukat tilaajalle.
Neito vinkkasi syksyllä tahtovansa tämän tyyppiset sukat. Löysin Facen sukkaketjusta kuvia Nemiran laatimasta ohjeesta. Kysyin, käviskö tällaiset?
 Koska ohje oli kelvollinen oli aika päättää värit mistä aloitan. Toiveena pinkkiä ja mustaa. No silleen.
Ostin vaaleanpunaisen ja mustan Maijan, josta neuloin parin. 
Mustaa jäi jäljelle reilusti, neuloin sitten kotoa löytyneestä pinkistä ja mustasta toisen parin. Eli, kuvan sukille on ihan omat samanvärinen pari.
Olihan tämä kiva malli neuloa, eikä taaskaan sellainen neulesukkafiilis päässyt ahdistamaan tekijää.
Tykkään.
 Tyttären odotus on nyt puolessa. Ja kiitos kysymästä, hyvin on mennyt.
 Siellä Hän on.
 Kuviin pääsi myös vuosia sitten tekemäni valaisin, joka sittemmin on tehnyt muutamat kuperkeikat. Korjaisin, jos olisi vielä saatavilla käyttämääni lasia.
 Pitkästä aikaa kuvasin kissatkin. Häikäisevä salama ei ole mitenkään miellyttävä, kun vielä piti katsoa suoraan kuvaajaan.
 Lucifer ja
 Vilma.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Bling!

 Viikon kuluttua on jo 1. adventti.
 Sitä mukaan, kun saan siivottua jatkuvassa muutoksessa olevan kotimme pintoja, tuon tilalle jotain jouluista.
 Stockamannin joulukoristehyllytkin tuli katsottua silloin, kun myyjät asettelivat koristeita esille.  Mihinkään suurempaan ostoryntäykseen en alkanut, vain pari lintua kannoin kassan kautta pihalle.
 Suunnittelin linnut yhteen häkeistäni, mutta ensinnä sinne menikin valkoinen joulutähti. Mutta somastihan tuo lintupari sopinee tuohon häkin reunalle.
 Kävimme miähen kanssa eilen katsomassa Tampereen Komediateatterissa Ei tolkun häivää näytelmän. Hauska, mutkaton ja hulvaton.
Saimme ostettua liput päivää aiemmin. Liiemmin emme suunnittele menoja pojan peliviikonloppujen vuoksi, mutta nyt on tällainen lapsenhoidosta vapaa viikonloppu ollut yhdessä.
Illalla ajoimme Vaakon nakin kautta kotsaan. Helppo ja nopea iltapala Pispalan yössä.
 

lauantai 22. marraskuuta 2014

Nappisukat

 Novitan sukkalehden nappisukat ovat lempparimalli. Näistä ei voi sanoa, että yäks, sukkia. En liiemmin pidä sukkien neulonnasta. Mutta näissä tasoneulominen on sopivan tasokasta ja tiimalasikantapää haastaa minut edelleen ilman ohjetta keskittymään.
 Yön mustat ovat tummansiniset. Molemmissa sukissa on lankana Maija. Hyvä lanka neuloa ja valmiista pinnasta tulee napakka ja kestävä sukka, joskin mukavan pehmeäkin.
 Siniset sukanvarret saivat eripariset napit, valkoisiin ompelin hopeiset ruusut.
 Käppäilin viikolla lähes koko päivän kaupungilla katsellen ihmisvilinää, jota arkiaamuna oli vähäseltään. Iltapäivällä hiukan enemmän. Kiertelin ja kaartelin kaupungilla ilman aikataulua, tehden samalla pieniä hankintoja. En pysty kantamaan mitään painavaa, mutta höyhenenkevyt kulki mukavasti matkassani. 
Ostin sisustuskaupasta kahdet koristeelliset siivet, joissa on kiinnittiminä klipsi. Kynttilän valo siivilöityy kauniisti sulan lävitse.

Suoritin hetki sitten omin pienin kätösin arvonnan, jossa voittajaksi nousi Rouva Kivitikka. Onnea sinulle!
Kiitos kaikille arvontaa osallistuneille, sekä mukavien viestien jättäneille.