sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Virvon varvon...

 postikortilla...
Nuorimmainenkin kasvanut jo niin isoksi, ettei sitä voi enää laittaa palmusunnuntaiaamuna virpomavitsoineen matkaan :D joten laitoin sulat kortin pintaan.
Monia vuosia lapsukaiset askartelivat porukalla suuret määrät vitsoja. Osallistuin joskus pesuhuonekokoontumisiin, jossa oli ehdottomasti se paras paikka askarrella ja siivota höyhenät ja pajunkuoret.
 Joulun alun korttirumbaan en alkanut. Pääsiäisen aikaan en ole liiemmin kortteja lähetellyt, mutta pikkaisen oli matkoilta kerääntynyt juurikin ajankohtaista materiaalia, jota on turha alkaa marinoimaan. Eli heti käyttöön ja valmiina matkaan.
 Päivän teema oli sulka ja kaksipuolinen teippi. Alan kehittymään askartelun suhteen, enkä tuherra kaikkea kiinni liimatuubin kanssa. Kehityskelpoinen yksilö.
 Kuvatessa huomasin, että olin tehnyt huomaamattani pieniä toistoja juurikin samalla koristeella tai värillä.
 Kuun loppuun mennessä postitetut ehtivät vielä pääsiäiseksi perille.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Lautasen verran lasia

Pitkän työpäivän päätteeksi ennätin kotiin laskevan auringon myötä. Kuvasin lasilautasen täytön kukan lehdillä ja lasimurskeella, sekä valmiin tuotoksen.
Kukan väri on oranssi sriker, eli lasi sai oman värinsä sulaessaan.
- Rippunen kevättä, aavistus kesää ja lämpöistä tuulenvirettä.








maanantai 23. maaliskuuta 2015

Äiti, lähetä rahaa!

 No, juu. Edellisen päivityksen loppuun jatkoa. 
Nuorimmainen tosiaan punkkas viime viikon vanhimman pojan kotona syystä, että nuoripari oli talvilomallaan viikon Berliinissä. 
Nuorimmaisen työharjoittelupaikka on lähellä sijaismajoitusta, josta käsin aamuiset herätyksen harjoittelupaikkaan olivat tuntia normaalia myöhemmin. Perheen kissat saivat olla kotona ja pysyivät suunnilleen päivärytmissään kiinni.
Matkan alkupäivinä sain puhelimeni viestikenttään kolme kiinnostavaa kuvaa, joissa oli kuvateksti: - Lähetä rahaa!
 Nuoret olivat nähneet kaupan, jossa myytiin nukkistavaraa. Minä ilosta piukeena kysyin tietysti hintatiedot ja sain samalla vastauksen, että viikolla menevät uudemman kerran kyseiseen kauppaan.
 Sain puhelun, - Täällä Berliini. Kuin kirjeenvaihtaja ikään, kun humu varmensi mitkä tuotteet tahdoin ostaa. Näitä laatikoita oli vaikka kuinka paljon, mutta päädyin niihin tuotteisiin joista olin saanut kuvat.
Aiemmin olen itse ostanut Tallinnasta saman firman tuotteita.
 Itse paikan päälle päästessäni olisin varmasti tuhlannut koko matkakassan tähän kauppaan. Viehkoja pieniä keräilyesineitä, joiden kultauksilla ja pikkutarkoilla maalauksilla, tai siirtokuvilla saa kivaa kiiltoa nukkiksen sisutukseen.
 Sain taas pontta suunnitella uuden nukkiksen sisustusta ja kokonaisuuden sijoittelua. Suuri kaappi ei olekaan niin helppo sijoittaa kotiimme. Talon paikkaa ei liiemmin siirrellä, kun sen saa kalustettua ja sisustettua, eli sen olisi hyvä osua kerrasta omalle kohdalleen.
Tuotteet löytyivät joulutavarakaupasta, jossa ei ole nettimyyntiä laisinkaan. Syystä, että liike myy kausituotteita ja varasto muuttuu kaiken aikaa.
 Makea tuliainen, jonka sisältö on vain osittain minun. Peltinen rasia on ajatuksella valittu.
Kiitos!

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Huopatöppöset

 Tänään tehtiin pitkä ajokierros, kun aamusta aikaisin lähdimme, niin näimme päivän aikana kaikki lapsemme. 
Aamusta noukittiin kyytiin nuorimmaiselle kaveri laskettelurinteeseen Pälkäneen Sappeelle. Jäätävän kylmä ilma ei haitannut nuorten menoa laisinkaan.

Sappeelta suuntasimme Hämeenlinnan ohi vauhdilla tyttären ja vävyn luona, joidenka luona kävimme viemässä lastin tilattuja vauvan tarpeita. Sain kun sainkin edellisenä iltana valmiiksi pikkuruiset huopatöppöset. Oikeastaan tein kahdet töppöset. Työttömänä ollessani ennätin selaamaan netin mallitarjontaa ja laitoin itselleni talteen monta toteuttamiskelpoista ohjetta. Yksi näistä oli huopatöppöset, joita näin myös facen puolella tehdyn.
Ensimmäinen pari oli kahdenkin pesun jälkeen kovin suuret vastasyntyneelle, joten tein pienemmän tossuparin heti käytettäväksi. Isommat tossut teen valmiiksi kunhan, kunhan, kunhan...
Tossun varteen muokkasin Dropsin palmikkotossun varren palmikot ja keräilin vielä silmukat kertaalleen puikolle ja neuloin tossun suuhun muutaman kerroksen joustinta. 
Ompelin käsin palmikkoreunukset ja siistin huovutetun pinnan ylimääräiset nöyhtät.
 Lankoina Novitan Joki ja Ilona.

Ajomatkamme tärkein vieminen oli pinniksen päälle tehty suojus. Kissatalouden kaksi aktiivista huiskijaa ovat liikkeissään ja käänteissään tosi nopeita. 
Tyttären käydessä talvilomaviikolla kotona, teimme kaupunkiin ostosmatkaa juurikin tätä suojusta etsien. Koska sellaista ei voinut ostaa, sellainen piti itse tehdä.
Vävy haki häkkivarastosta pinniksen, joka koottiin ja näin saatiin sovittaa miähen rakentamaa katosta. Pienellä hienosäädöllä suojus oli kohdillaan ja vielä oli laitettava nostoa helpottavat kädensijat oikeille kohdille.
Ennen lähtöä pesin makkarin ikkunan, miähet lisäilivät tiivisteet ruudun alareunaan ja pinnis nostettiin omalle paikalleen.
Kissoilla ei ole varsinaisesti lupaa mennä nukkumatiloihin, mutta nyt on varmistettu vauvan rauhaisa nukkumapaikka.
Koska en millään malta olla poikkeamatta vauvanvaateosastoilla, kuten loppuunmyynneissä, niin teen sen kuuluisan aasinsillan ja esittelen töppösparin luonnikkaasti ostovaatteiden kera. Vaikka en luvannut ostaa yhtään ostovaatetta. Nainen!
Päivän pikakierros oli samaa reittiä takaisin Hämeenlinnan ohi Pälkäneelle, jossa kaksi nuorta miästä odotti 10 laskettelutunnin päätteeksi pirteinä noutajiaan.
Sopivasti kotimatkalle jäi vielä humun, eli vanhemman pojan perhe, jossa kävimme hakemassa nuorimman tavarat viikon majoituksen päätteeksi.
Se olkoon lähipäivän jatkot.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Minin villapeite

 Olen jotenkin aatellut, että odotusaika on toooosi pitkä, eikä minulle tule minkäänlaista kiirusta saada valmiiksi kaikkia mitä olen suunnitellut neulovani ennen minin syntymää. Tosin baby saattaakin syntyä laskettua aikaa aiemmin, joten ehkä on paree panostaa neulonnan sarallekin hiukan.
Työhön palattuani on minulla ollut suuria vaikeuksia aikaisten aamujen suhteen, kun illatkin olen huseerannut töiden kanssa. 
Tekemättömien töideni lista on ollut armottoman pitkä, mutta aina välillä saan vetää siitä viivan yli. Tehty, valmista on tullut vähitellen. Tammikuussa sain neulottua minin kesäpeiton
Ehkä näistä lämpöisistä päivistä huolimatta talven selkä ei ole vielä taittunut, joten vahvempi peitto on ihan tarpeen, ainakin minimittaisella. Hupaisan reikäinen peitto, mutta kyllä se lämmittää. Lanka on 100% villa, Novitan Aino.
 Olen neulonut aiemmin omaan käyttöön peiton samalla mallilla, Taito 3/11.
Tästä peitosta tuli n. 1.2 x 1. 3 m.
 

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kädet mullassa

Kolmatta viikkoa olen jo suhannut aamuaikaseen kasvarille. Kevät on täällä taas! Kukkia, paljon kukkia. Siemenkylvöjä ja sadoittain pieniä taimia. Kylmät pakkasaamut ovat sietämättömiä, mutta auringon päästyä paikoilleen huoneen lämpö nousee nopeasti yli + 40'. Silloin on jo kiire alkaa tuulettamaan huoneita. Tai osaa niistä. Osa tilasta on vielä kylmillään.
Salaatinviljely pitää kiireisenä kahden aamun kylvöillä ja jaolla. Kohta päästää pakkaamaan ensimmäiset salaatit kauppoihin ja näin viikot rytmittyvät kevään edetessä. 
Monet ovat kyselleet kasvurista tietoja ja nyt sitä voi lukea omilta kotisivuilta, Kosken Puutarha

 Päivät kuluvat tarhalla vauhdilla, eikä työpäiväni pääty vielä siihen. Iltatyöni opistolla pistää autoon vauhtia, kun käyn pakkaamassa kuormani ja siirryn illaksi toisaalle töihin. Paitsi sitten tänään, kun selkäni kramppasi niin pahasti, että päädyin kasvarilta suoraa lääkärin vastaanotolle.
Näppärät seniori lasikurssin loputtua sain kurssilaiselta sukat, jotka toimitan minin jalkoja lämmittämään. Kiitos Tuula!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ilahduta

Sain taannoin mukavan haasteen Intsulta, joka loitsi kauniit sanat blogiystävälleen. Kiitos tästä sinulle.
Tämä blogiystävä on oikea aarre! Vaikka harvoin tapaamme, niin silti ystävyys pysyy.

Nyt on aika haastaa uudet bloggaajat, joihin minun pitäisi kutsua myös Intsu mukaan.

Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän).

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakavereita, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää haastaa uusia kirjoittajia.

Arki pitää kiireisenä, mutta joka kerta kun ennätän avaamaan koneen, niin katson kolmeen blogiin. Ensimmäisen jo mainitsin, Intsu. Toinen on Paula ja kolmas on Kristiina.
Tästä jatkan ajan puitteissa monien kymmenien blogien seuraamista, mutta nämä kolme on tullut tavakseni vuosien vaarella. 

Paulan terävä kynä kirjailee mukavasti lapsiperheen arkea, jossa sukkapuikot huiskivat hyväntekeväisyyttä hengästyttävällä tahdilla. 
Yhteiset tapaamiset sujuvat vauhdilla ja viestit puolin ja toisin satunnaisesti. On ihana saada olla ystäväsi!

Kristiina on tuttu jo Novita vuosilta, kun piiri pieni pyöri vielä pienellä porukalla. Novitan neulomon naiset olivat innokkaita auttamaan milloin missäkin ja teimmepä yhteisiä neulematkojakin Tallinnaan. 
Näillä yhteisillä matkoilla sain tutustua Kristiinaan lähemmin. Sähköposti on kulkenut puolin ja toisin ja näin on kuulumiset saatu vaihdettua. Kiitos myös sinulle ystävyydestäsi.
Ottakaa te muutkin tämä haaste vastaan!