lauantai 30. tammikuuta 2016

Kettu



Taas on selattu Pinterestiä, istuttu iltaa koneen äärellä 
ja 
merkattu muistiin kivoja juttuja. 
Kettu, tuo viekas saalistaja, on tallennettu leikkisään 
kuvaan. 
Tiistai meni muokatessa piirrosta oman lasiveitsen alle 
sopivaksi.
( jouduin poistamaan alkuperäisen 
kuvan Pinterestistä tekstin onnistumatta)
  Keskiviikkona kaavoitin piirroksen ja tein hiukan lisää 
muutoksia. 
Samana päivänä leikkasin lasit.
Torstai meni hioessa ja folioidessa, perjantai tinatessa ja 
oikoessa lyijykiskoa 
työn reunaan.
Hyödynsin työhön itsetehdyt nugetit, eli puolihelmet. Minulla oli kyllä varattuna alkuperäisen kuvan mukaiset siniset helmet, mutta ei ne sopineet minun suunnitelmiin.
Valkoisen hangen ja lumen kohdatessa väriero ei ollut työpöydällä suuri, mutta luotin vaistooni ja värisilmään, että ne erottuvat valmiissa työssä tarpeeksi. Ei kuitenkaan liikaa.
Samoin oli sinisen kanssa. Väriero on suuri, mutta kontrasti on hyvä.
Punainen kettulasi on hyväostos opiskeluajalta, jonka pongasin myymälästä.
Sovittelin valmiin työn päälle irrallisia hopealankakiemuroita saamatta niihin mitään suurempaa innostusta, joten jätin ne pois. Alkuperäisessä kuvassa osa kiemuroista on tehty lasinleikkauksella. 
Yrityksestäni huolimatta en saanut laitettua työtä haluamaani ikkunaan, joten kuvailin työn ulkona, jolloin alareunan yksi tälläinen leikattu kiemura jää piiloon lumihankeen.
Valmiin työn koko n. 60.5 x 26 cm.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Karusellihevonen

 Jumitin kuukauden menemättä työhuoneelle, kuin hakeakseni työkamppeeni ja palautin päivän päätteeksi samaan paikkaan. 
Ilokseni pakkasjakso oli pitkä, sain neuloa pitkää päivää. En kyllä nenääni pihalle laittanut, jos ei ollut pakko. Ja sitä pakkoahan ei tullut kuin työpäivinä. Kuiva pakkasilma ei sovi minulle, eikä siten innostanut mennä seisoskelemaan työhuoneen kylmälle lattialle. Hrrr perhana, sanos kylmää!
 Kurssilaisten selatessa mallikansioitani tulee joskus jokin malli aivan "uutena" silmilleni. Näin kävi eilen, kun ekakertalainen etsi itselleen mieluista mallia, josta aloittaa. Itse en ole mitenkään ihastunut hevosiin, ylipäätään mihinkään eläimiin. Juu, ei täydy hermostua. Mutta minä en ole ollut eläinrakas ihminen koskaan. 
Siksipä tämä malli antoi odottaa tänään yli puolen päivää, että sain raahattua itseni lähemmin tarkastelemaan mallia uudestaan.
 Oikeastaan ensimmäinen asia johti toiseen, kun muistin, että minullahan on vielä avaamatta ja kokeilematta viime syksynä ostamani lasiharrastajan tarvikkeista tällaiset koristenauhat ja langat. Tässä sinisessä paketeissa on kilo metallilankaa, eli kaksi ja yhteensä neljä, joka sopii tinaukseen. 
Läpinäkyvissä pusseissa on hiukan vähemmän ja lähinnä se kiinnostaakin, että ottaako tina siihen kiinni.
Nimittäin hevosen malli on karusellihevonen, jolla kimallus ja krumeluurit on sallittu.
 Ihan vain vähäseltään suunnittelin koristella satulaa ja hännän nauhaa, mutta arvannette, että pilkkutaudiksi se äityi, kun lähes joka palaan piti tipluttaa maalia.
 Sentään häntä ja harja saivat pitää oman värinsä, mutta muutoin pensseli tiplasi ja huiski ahkerasti.
 Että pääsen folioimaan ja tinaamaan, pitää palaset viedä ensinnä sulatusuuniin poltettavaksi.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Neljä kerrosta kylmälle lattialle

Vauvajuhliin tekemäni paketin sisältö oli valkoinen, johonka ehdin kuin ehdinkin valmistamaan kaikki suunnittelemani neuleet.
 Hiukan ennen vuodenvaihdetta neulomani pitsipeitto tuli viimeisteltyä valmiiksi. Ostin ruåttalaisesta suuren, 130 x 170 fleesipeiton, josta tuli pohjakangas.
Kipaisin työhuoneelta hakemaan ohutta vanua ja pirtiltä löytyi pala valkoista vuorikangasta. Päällimmäiseksi vielä valmis neulepeitto.
 Tikkasin koneella harvakseltaan kuvion pystysuunnassa kaikki neljä kerrosta yhteen. Hiukan alimmainen kerros ryppyyntyi. En tiedä saisiko perus Singeriin tikkauskehää? Jos olisin viitteliäs, olisin tikannut työn käsin.
 Leikkasin tikkauksen jälkeen vanun ja vuorikankaan pitsipeiton mittoihin ja alimmasta kerroksesta jätin reunakaitaleen verran käännettäväksi työn päälle.
Tikkasin reunuksen ja pyörittelin valmista työtä etsien nuppineuloja, joita ei päälle näkynyt, mutta pohjakangas paljasti niitä vielä olevan työssä kiinni.
 Hyödynsin fleesipeiton reunassa olevaa piparkakkureunusta, josta leikkasin kaitaleen, kieppasin löysästi kiinni ja ompelin reunakaitaleen kulmiin ruusukkeiksi.
Valmiin työn koko 1 x 0,85 m.
Valmiiseen työhön sain ideakuvan.
 Lahjapakettini sisälsi myös ostettua. 5 bodya, lähinnä vastasyntyneelle. Neljä kuolalappua, Iittalan Kastehelmipurkin vauvan topsyille. Pitsipeitto, neulehaalari ja lattiapeitto olivat miniän toivelistalla. Ja kaikki valmistui ajallaan.
Yhden peiton olen toimittanut jo aiemmin perille.
 Lahjapöydän paketeista löytyi monta pientä nuttua, housua, sukkaa ja yöpukua, jotka pesun jälkeen on kiva rauhassa lajitella omiin käyttökokoihin. Miniän äitiyslomakin alkaa tällä viikolla.
 Neuleita teen edelleen, vauvalankojen laatikon pinta ei liiemmin ole huvennut, monta suunnitelmaa ja pientä neulomusta on vielä aloittamatta.

 

maanantai 18. tammikuuta 2016

Sano vaan

 Joko arvaatte?
 Hyvissä ajoin viime syksynä nuorimmainen kertoi ostaneensa veljensä kanssa liput keikalle, jonne hän tänä vuonna haluaa punaisen haalarin ja maskin. 
Tähän tapaan.

 Laiton haalarista haun päälle nettikirpulle, mutta eioota saatiin. Paikallisella kirpulla käydessäni kävi hyvä tuuri, kun löysin tämän. Se ilo ja sisäinen hillitty kiljunta, kun näet edessäsi sen mitä on haettu, puhuttu ja etsitty.
Sano vaan, jos voin jotenkin auttaa.

Punainen haalari 8 €. Koko xxxl. Peitin selässä olevan tekstin ompelemalla päälle joulukangasta palasen ja rintataskun riistin vallan pois.

  Kaasunaamarin tilasi humu ja pienen näpräämisen jälkeen siitä oli lasit irti ja happimaski ilma-aukollinen ja hiustupsu näkösällä.
Ehdotin vauva-talkkia maskin sisäpintaan, jolloin se olisi miellyttävämpi vetää kasvoihin. Menee kuulemma repimälläkin paikoilleen.
Slipknot Helsingissä tänään!
 

lauantai 16. tammikuuta 2016

Baby shower

 Saimme tänään juhlia kauniin miniän vauvajuhlia kirpeän pakkasen paukkuessa pihalla. Talvinen auringonpaiste loi muutaman säteen lisää, kun vieraat saapuivat sovittuun aikaan.
Juhlan teemaväri oli Tiian toiveen mukainen, mintunvihreä ja persikka.
Lapsen sukupuolesta ei ole vielä varmuutta, eli ei mitään vaaleanpunaista, eikä sinistä.
 Kauniin äippävatsan oli leiponut miniän ystävä, häissä kaasoillut Krista. Maukas ja mehevä kakku oli kerroksiltaankin juhlan teemaväreissä.
Jokainen vieras toi tullessaan tarjottavaa. Syötävä ei loppunut kesken päivän aikana.
 Juhlan värit myös valonauhassa.
Äkkiseltään ei näe, että odotus on jo hyvinkin pitkällä.
 Josko se näkyy sittenkin! Kaunis vatsa.
 Mukavassa juhlassa oli sopivasti aikaa jutella, leikkiä ja nauttia pöydän antimista. 
Krista leikitti "aasinhäntää" jolloin omalla nimellään oleva kuva piti saada mahdollisimman lähelle sydäntä, eli vauvaa. Mummi täältä tähtäsi lähimmäksi, vaikken ihan sydämen kohdalle osunutkaan.
 Pakolliset arvaukset syntymäpäivästä, painosta, pituudesta ja nimestä kirjattiin muistiin. Jonkinlaisen pikaisen haastattelutestin perusteella syntyvä lapsi olisi tyttö, jolle nimiehdotus kirjattiin.
Kaikkiin muihin kohtiin kirjasin jotain, mutta en nimeä.
 Lastensoseiden maistelutesti oli haastava. Neljä makua, joista ei haistamalla, eikä liiemmin maistamallakaan saanut oikeaa arviota. 
Muutama sose oli ihan k a m a l a n  makuinen. Noutopöydän tarjonta tarjosi helpotusta tilanteeseen.
Onnellista loppuodotusta tulevalle äipälle!
 Mummin mussukka oli myös juhlavieraana. Päivän juhla pisti hiukan kiireen mummille, kun yhdet huopatöppöset oli vartta vaille valmiina. 
Neuloin näihin korkeamman jousteen kuin ensimmäiseen pariin, että pysyvät paremmin liikkuvissa jaloissa.
 Ihana tyllityttönen viihdytti vieraita suloisuudellaan.