lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi paketissa

 Uuden vuoden kirjoitus on kuin päätös menneelle vuodelle. Vuodelle, jota luonnehtisin jälleen kerran mielenkiitoiseksi ja kiireiseksi. Kummitätini sanoin, sinä koet ja me ihmettelemme.
Vuoden 153. blogiteksti olkoon vapaamuotoinen kooste ilman linkityksiä taakse jäävään hetkeen.
 Alkuvuosihan meni odottaessa uutta tulokasta joka tullessaan oli toinen lapsenlapsemme. Aika meni kuin siivillä ja kuitenkin mateli, kun odottavan aika on pitkä. Suloinen neiti on varttunut konttausikään ja tuonut tullessaan suuren ilon ja kiitollisuuden.
Toinen pikkuneideistä on saanut jo jalat alleen ja on niin touhukas ja uhmäikäinen, että ihmetyttää kuinka paljon sitä puhtia onkaan pienessä paketissa.
 Kotoiluun tuli suuri muutos kesällä, kun nuorimmaisen opiskelutaival päättyi ja valtion palvelus alkoi. Suunnaton ikävä ja hiljaisuus pirtillä on ollut vaikea yhtälö. Kassulla käynnit ovat lievittäneet oloa ja yhteydet pelaavat.
Juurikin ennen joulua poika ylennettiin sotilaspoliisiarvoltaan alikersantiksi.
 Työni kasvarilla loppui yllättäen lyhyeen jaksoon. Vuoden aikana olen kuitenkin allekirjoittanut kuusi eri työsopimusta ja mennyt kuin tuulispää työstä toiseen. 
Kaikenlaiset omat työt lisäksi näihin, niin tyttären sanoin, pää ei kestäis!
Kaikessa tässä menemisen ja olemisen välissä puikot ovat heiluneet pieniä nuttuja, hameita ja haalareita, sekä muutaman ison työn verran. Merkkaan langankulutukseksi 9, 615 kg.
Ikäväkseni huomaan, että käteni eivät enää kestä niin paljon, kiitos kulumien ja kipujen.
 
Lasitöihin tuli mukaan uusi mahdollisuus sulatusuunin myötä. Juurikin tänään olemme siivonneet ja järjestelleet jälleen kerran työhuonettani, studiooni, saaden sinne mahtumaan vielä kaksi hyllykköä lisää.
Muutoksen tuulet ja uudet kuviot.
Pihatöiden kohdalla loppui innostus heti alkukesään. Oli hyvä päätös pitää välivuosi puutarhapäivänä, kun miäs vielä samaisen viikon alussa kaatui ja katkoi kätensä lähteissään lopputarkastukseen leikatusta jalastaan.
Piha eli omaa elämäänsä, kukat voivat hyvin, mutta pienelle kasvimaalle laitetut syötävät hävisivät yksi kerrallaan ilmeisesti mäyrän mukaan.
Kasvihuone tuotti hyvin satoa, huomattavasti enemmän kuin edellisenä vuonna, jolloin söimme kompostiin kannetuista tomaatintaimista kypsän sadon myöhään syksyllä.
 Tämä vuosi on ollut yhtä juhlaa. Päätin jo alkuvuodesta, että tämä on minun vuoteni! Nautin siitä juuri niin kuin itse haluan. Teen sen mitä ennätän ja jaksan. 
50 - vuotta, uusi kymmen ja lapset aikuisia. 
Matkustaminen on aina ollut kiinnostukseni kohde ja matka Madeidalle suuri täyttymys. Se kauneus, lämpö ja uusi ulottuvuus. Minusta jäi pala sille matkalle. Ei kaipuu, mutta iloinen mieli ja kivat rusketusraidat, jotka vieläkin muistuttavat matkastamme.
Ensi vuosi on blogini olemassaolon 10.vuosi. 
Osa teistä on matkannut mukana koko sen ajan, olettekin blogini suola ja sokeri. Kiitän kaikkia kommenteistanne, pyrin käymään aina vastavierailulla ja jättämään merkin käynnistäni.


Toivotan teille kaikille riemukasta uutta vuotta!

perjantai 30. joulukuuta 2016

Kun vaari mökin rakensi

Tämän joulun tonttuilut ovat venähtäneet hieman totuttua pidemmälle ajalle. Kauan valmiina ollut nukkekoti/kirjahylly on tänään toimitettu Venlalle.
Vaari teki mittatilaustyönä tytölle kirjahyllyyn valkoiset seinät ja vaaleanpunaisen katon.
Valkoisten hyllyjen huonekorkeus on tehty tyttären antamien mittojen mukaan. Ensimmäiseksi näille hyllyille asettuu kirjat ja lelukorit. Jossain vaiheessa tämä muuttunee isompien nukkien kodiksi.
Kaappi kiinnitettiin seinään ettei se kaatuisi leikkiessä kenenkään päälle. Jo siinä oli ihmettelemistä pienellä tytöllä.
Kirjat soviteltiin yhteen hyllyväliin, josta pieni leikkijä innostui.
Nukenrattaat oli hyvä peruuttaa hyllyn viereen ja nostaa kirjat kyytiin =)
Leikit lähtivät heti käyntiin, ota sinä tämä toinen, minä otan toisen.
Koko päivän reissulla minulla oli kässy mukana. Mummi voisi opettaa neulonnan salat, enköhän jotain osaisi kertoilla.
Totista on touhut, kun silmukat siirtyät puikolta toiselle. Tästä on tulossa vielä yksi joululahja....
Iltasella ajoimme porukalla katsomaan nuorimmaistamme. Lomaan on vielä pitkä aika, kun kiinnioloaika on joulu, uusivuosi ja loppiainen. Nuutinpäivään asti kestävä jakso on piiitkää olemista.
Kummitytön ensimmäinen sotkukäynti ja silloin saa maistaa palan possumunkkia.

torstai 29. joulukuuta 2016

Cousteau

Yleensä ymmärrän kuvaviestin ihan hyvin ja vielä kun hiukan tekstillä selventää, niin takuulla menee jakeluun.
Niin. Arvasit oikein. Ei mennyt jakeluun.
Syksyllä tehty Tallinnan matka sisälsi askartelu- ja lankamateriaalin täydennystä. Siinä menohässäkässä tullut tarkisteltua laisinkaan kuva-, saati tekstiviestiä. Minulla oli vain mielessäni, että pipalanka ja mustaa.
Ostin kaksi kerää mustaa lankaa, ohuempaa ja vielä ohuempaa. 
Kysyin pojalta, että kummastako teen ensinnä pipan.
?
?
Niin se ohut pipa.
?
?
Sen pitää olla tumma harmaa.
Ai jaa.
Se oli tekstiosuudessa. Kuvassa oli musta pipa.
Minä lankakauppaan työmatkalla ja ostin Austermannin Steppiä kerän ja neuloin tummanharmaan pipan.
Kerästä tulee toinenkin.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kummityön takki

Missä välissä kummityttömme on kasvanut nuoreksi neidoksi? Tuo ajankulu on ihan käsittämätöntä!
Tämän neuleen kanssa takkusin alta joulun, kun jouduin purkamaan neuleen. Silloin tuntui, että se vaan ei nyt mahdu tytön päälle mitenkään. Lähinnä liian lyhyt ja jää heti käyttämättömäksi.
Lanka on Tallinnasta ostettu syksyn matkalta. Tukussa oli juurikin tarvittava määrä oikeaa värierää jäljellä.
Olen katsellut tytön vaatevärejä syksyn lasikursseilla, eikä siinä liikaa ole iloiteltu. Tumma grafiitinharmaa oli varma valinta, ettei ihan mennä syveen. Ja mieluiten yksivärisenä.
Cervinia on 70 % villaa ja 30 % tekokuitua. Neuloin 3, 5 mm:n puikoilla.
Pintaneule on palmikkoa ja joustinta. Ohje löytyy Kauneimmat käsityöt 6/15, 29.
Takin taustalla on kiva pieni torkkupeitto Jyskistä. Pidän maanläheisistä väreistä.
Yksi jouluinen yksityiskohta makuuhuoneessamme on joulutyyny, jonka tilasin Jotexilta. Sisätyynyn sain katkaisemalla ja reilusti lyhentämällä.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Näin se meni

Kahden päivän jouluhulinat on ohi ja tänään, 2.joulupäivänä, olemme viettäneet miähen kanssa kahden rauhallista joulua.
Tyttären perhe tuli joulunviettoon jo aatonaattona, vanhemman pojan perhe aattoiltana. Hulinaa ja huisketta, puheensorinaa ja melkein tauotonta syömistä.
 Etsin syksyn aikana kauniita somisteideoita Pinterestistä ja tässä niistä yksi. Asettelin vanhaan kappaan kukkasienen, jonka voin pitää hyvin märkänä kaiken aikaa. Sieneen on helppo asetella tuijan oksia ja nipullinen ruusuja.
 Ruusut olen vaihtanut jo kertaalleen. Pienet joulupallot kiinnitin valkoisella lumihiutalenauhalla pallon kantaan ja toisen pään pitkällä rautalangalla sieneen.
 Kuparilla spreijatut mustikanvarvut, kävyt ja messinkiset kynttilänjalat asettelin asetelman toiseen reunaan.
 Pieni käsi kävi hipaisemassa välillä palloja, mutta yksikään ei lähtenyt mukaan leikkeihin.
 Tämän joulun uusin juhlija,  suloinen pieni Milja, touhusi omiaan ja seurasi Venlan menoa.
 Vaari tonttuili kuusen alla ja Venla avusti pakettien jaossa
 ja välillä ennätti avaamaan Miljankin paketteja.
 Lapsukaiset lahjottiin, näistä nuorimmat saivat eniten.
 Iltasauna oli mennä ohi nuorimmaiselta, mutta kun uni ei tullut vieraassa sängyssä, oli parempi tulla leikkimään ja saunomaan hetkeksi ja ottaa uusinta nukkumaanmenolle hieman myöhemmin.
Aattoillan kirkkoon ei lähdetty laisinkaan. Viipyiltiin aaton tunnelmissa ja naiset nuorimmasta päästä poistuivat yksi kerrallaan omiin peteihinsä. 
Viimeiset valvojat jäivät vielä aamu kolmeen seurustelemaan.
 Olen yrittänyt olla kurkkimatta pihalle, mutta eihän sitä kovaa sateen kohinaa ole välttynyt kuulemasta. Hohhoijaa!
Kun pienet juhlijat ja heidän huoltajat poistuivat eilen illalla, huokaisin pitkään ja syvään.
Ikävä tehotyttöjä, mutta onneksi näemme usein. Molemmat tytöt käydään tervehtimässä vielä ennen vuodenvaihdetta.
 Samoin nuorimmaisemme, jonka kiinniolovuoro saattaa venyä jopa yli loppiaisen. Kunhan sotkun ovet ovat avoinna, voimme käydä ilta-ajelulla.
 Syksy on tuntunut kuluvan ajoittain tosi hitaasti, vaikka on ollut touhua jouluun valmistautumisessa ja töissä sen eri kuvioissa.
Siksipä tällaiset pitkät pyhät tuntuvat melkein laiskottelulta, eikä malta olla yhtään paikoillaan.
Hiukan oli menojalka mielessä, kun kaupat saavat nyt pitää ovensa avoinna ja alennusmyynnit alkoivat.
Muutama täsmäostos olisi mukava saada hiukan edullisemmin hankittua.
 Huomenna pelmahdan jälleen töihin ja sen jälkeen voin jaksujen mukaan poiketa katsomaan löydänkö etsimäni.
Kuvissa ennen joulua tekemäni lasinen joulukranssi.
 Toinen Pinterestistä nappaamani idea oli tällaiseen kukkauurnaan tehty asetelma. Tässäkin on tuijaa, jota tunnun sietävän ilman suurempia tuntemuksia.
Kiepautin vielä oksien ympärille pienehkön valonauhan, joka tuo pienen valonlähteen eteisen pimeään nurkkaan.
Ihanaa kun arki alkaa huomenna, jouluruuat voi jättää mielestä. Joulusta voi nauttia vielä pitkän aikaa ja neuloa.
Minulla on antamatta vielä yksi, tai oikeastaan kaksi joululahjaa, joista toinen on vielä vaiheessa.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Kuuraa

 Pihan suuri kynttilälyhty on koristautunut jouluisin koristein. Kuuraiset lasit ovat sulaneet kynttilänlämmössä ja lopulta vesisateessa.
Ei anneta sen haitata joulun tunnelmaa, vaan nautitaan tästä ajasta kukin omalla tavallamme.
Haluan kiittää teitä kaikkia ihanista jouluisista tervehdyksistä ja joulumuistamisista. 
Toivotan teille kaikille oikein hyvää joulua!