tiistai 19. syyskuuta 2017

Pitkä neuletakki

 Oho, aika kuluu kuin huomaamatta. Kun tämän neuletakin ohje ilmestyi 2013! ostin langat ja suunnittelin aloittavani heti neulomaan. Jotain tärkeämpää on täytynyt olla, kun tämäkin työ on jäänyt odottamaan vuoroaan.
Monasti ohje katoaa mystisesti pinoon, ei kiinnosta ja langat muokkaantuvat ihan eri neuleeksi. Tässä kohtaa olen kuitenkin odottanut oikeaa hetkeä ja neule on nyt valmis.
Neuleen takakappaleessa kulkee kuusi pystyraitaa, miehustoissa kaksi ja hihoissa yhdet.
Jokaisen rinkukan sisässä on pieni palmikkokierre. Kiva simppeli mallitoisto.
 Jakun malli on A-linjainen. Etureunaan ja pääntielle virkkasin kiinteitä silmukoita muutaman kerroksen.
Ohje löytyy Moda 2/2013, 12.
Lanka Madame Tricote Paris, Merino Gold. 
60 %, merinovillaa, 40 % akryylia. 
Neuloin 3, 5 mm puikoilla. Langankulutus n.400 g.
 

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Postia mummille

 Simppelit sukat, vol 3. Se on ollut tämä Novitan uusi lanka väriltään niin koukuttavaa, että minä, joka en liiemmin pidän sukkien neulomisesta, tein kolmannenkin parin heti peräjälkeen.
Perussukat, jokainen pari hiukan eri mittainen niin terältään, kuin varreltaankin.
 Sain tärkeää postia pikkutytöiltä! Kasvavat kädet ja jalat tarvitsevat suurempia neuleita. Venlan ja Vanessan kirjeposti kulki kädestä käteen
 Milja kävi tuomassa oman kirjeensä henkilökohtaisesti.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Paperikukkasia

 Tosi kiireinen ja työntäyteinen viikko sai sormeni tai oikeastaan koko naisen puutumaan jo viikon puolivälissä niin, että torstain ohjaustunnilla en saanut oikeastaan mitään valmiiksi. 
Nypräsin paketillisen suodatinpusseja nippuun ja leikkasin ympyrät irti toisistaan. Osan ennätin rypystellä koulussa, loput tein kotona ja vähän lisääkin.
 Kukintojen väliin liimasin työpöydälläni olleet kynsilakkakukat, sekä suuria valkoisia helmiä.
Suureksi ihmeekseni en polttanut kuumaliimalla kertaakaan sormiani!
Mietin pitkään miten laitan kiinnityksen. Ropasin korulootaani ja löysin kauniin timangin, jonka sidoin pitsinauhaan rautalangalla kiinni. 
Valmiin työn ympärille voisi vielä kieputtaa ohutta kiharaista rautalankaa, jos jostain sellaista löytyy.
 Syksyisen kaunista viikonloppua teille kaikille, 

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Aikas kiva tämäkin

 Jäin jumittamaan tähän samaan malliin. Kivat kankaat, lähes valmiiksi sopivankokoiset palaset.
Vetoketjulaatikossani on paljon lyhyitä ketjuja, jopa työhön sopivia sävyjäkin.
 Tässä lenkkiketjussa on jo retrotunnelma, taitaa olla ehtaa 70-lukua.
Ompelin tällekin pussukalle vetskallisen sisätaskun. Ihan selvästi yritän käyttää olemassa olevaa materiaaliani.
 Kun en ennättänyt koululla ompelemaan tähän roikotinta, tein sen sitten kotona. 
Kesällä harmittelin pitkäaikaisen työkoneeni työsuhteen päättymistä. Kone vietiin huoltoon, jossa se saatiin tekohengitettyä kuntoon.
En kuitenkaan koeajanut sitä koko kesänä, vaan vasta nyt. Toimi tämä huollon jälkeen muutaman sauman verran, mutta hajosi jälleen samasta kohdasta. Voihan viude!

tiistai 12. syyskuuta 2017

Peltipurkit

 Ohjaustoiminnan opiskelussa opiskellaan niin tekemistä, kuin ohjaamistakin. Tekeminen on kivaa, opitaan uutta ja joissakin kohdin joku pääsee etenemään hiukan helpommalla, eri kertaamalla. 
Ohjaamistuokiot, eli jokainen ohjaa oman ryhmänsä opiskelijoita alkoi tällä viikolla. Alku syksyn olemme käyneet läpi aihetta teoriassa ja jokainen on saanut valita itselleen mieluisan, tutun tai aivan uuden materiaalin, jonka haluaa omalle ryhmälleen ohjata.
Tässä hommassa ei pelkästään ohjata, vaan kaikki alkaa kutsusta kurssille, joka onkin sitten oma lajinsa. 
Tarvikelistat ja työohjeen laatiminen vaatii ensinnä kokeiluja, joita jokainen on omalla tahollaan tehnyt ja tulee vielä tekemään.
Kurssiaika on vain neljä tuntia, joten jaaritteluun ei jää aikaa, että työt saadaan alkuun ja valmiiksi kurssin aikana.
Jokainen saa oman kurssipalautteen, jonka oman ryhmän opiskelijat henkilökohtaisesti kirjoittavat. Palautteessa ei arvioida kurssilla valmiiksi saatuja töitä, vaan ohjaustoimintaa.
Kääk! jo valmiiksi. Olen ryhmän viimeisenä, eli arvioin jokaisen ennen omaa ohjaustuokiotani. Taidan saada melkoisen saateryöpyn. Hyvä, että kaikki saavat sanansa paperilleen mahtumaan =D
 Eipä sitten enempää tästä, vaan katsotaanpa mitä sain valmiiksi. 
En käynyt kaupassa ostamassa ruokaa peltipurkissa, vaan tutkailin kotoa tyhjiä peltipurkkeja ja rasioita mukaani. 
Farkuilla tai tarkemmin, farkunpunteilla päällystämäni suuret kurkkupurkit tein esim.kukkaruukun suojiksi, lankajemmoiksi tai työpöydälle paperirullille.
Molemmat työhousuni olivat ihan vainaat, enkä enää viitsinyt niitä korjata. Kankaat joutivat kierrätykseen. Pitsit leikkasin aivan hinki kuluneista tyynyliinoista, jotka käänsin päärmäämättömän farkun päälle. Ompelin vielä valkoiset napit pitsien päälle ja liimasin kankaat purkkien päälle.
 Tyhjä teepurkki oli jo kulkeutunut miähen matkassa ulkotiloihin, kun purkin etiketti ei lähtenyt millään siististi pois. Liimainen pinta ei aiemmin houkutellut, mutta näin pirteä kynillä ja pitsillä päällystetty purkki saa jäädä sisätiloihin.
Tahmainen kansi peittääntyi parilla korttipaperilla ja napilla.
 Olin saanut vanhemmalta pojalta suuren pullopurkin, jonka alkomahooliteksti ei imarrellut. Fiksu lapsi, kun toi sen äidille, eikä heittänyt pois.
Koulussa ehdin kieputtamaan narun koko matkalle, mutta kotona tein koristelun.
 Liimasin purkin yläosaan kirpparilta ostamani korttiaskartelukukkaset ja ehtymättömästä nappilootasta muutaman syysvärin.
Nyt jo katselen kuin etsien seuraavaa päällystettävää kohdetta.
 

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Pussukka sentään

 Päivän survaisu teolliseen maailmaan, eli ammattitason ompelukoneiden haltuunotto. Kun omakaan kone ei aina tajua mitä olen tekemässä, niin millä saada tehotikki pysymään kankaan päällä?
Syksyn ensimmäiset ompelut ovat olleet tutustumista perusompeluihin suorien kappaleiden kanssa.
Mallityö oli "pilkottu" eteemme pieninä annoksina, joista saimme käydä katsomassa kuinka työ etenee.
Kun muut jo huristelivat vuorikankaan parissa minä nutasin päällikangastani. Taisin olla ainoa joka teki sen tilkkutyönä. Pussukan koon sai jokainen tehdä oman tarpeen mukaan. Minulla mitat antoi kankaanpalat joita kotoa mukaan keräilin.
Saumakohtiin ompelin vinonauhat ja työn etupuolelle lisäsin vielä kirppikseltä ostetun pienen virkatun liinan.
 Keskityin vain omaan työhöni, mutta täytyy myöntää, että takahampaassani kuului narskuntaa, kun tajusin toisten aloittaneen seuraavaa pussukkaa minun vielä ommellessa sisätaskunkin omaani.
Valkoinen vuorikangas on yhdestä palasta, samoin taskupussi.
Valmiiseen työhön laitettiin vielä sirkkarenkaat joihin ompelin kiinteän olkahihnan.
 Tämä oli oikea mittatilaustyö. Jäin joksus, huolimattomuuttani, opiston ulko-oven taakse, kun kannoin työmateriaalia ovesta pihalle. Avaimet ja puhelin jäi juurikin sinne väärälle puolelle. Nyt ne tulevat kulkemaan näppärästi mukanani. Avaimet lenkissä ja puhelin pussukassa.
Kiva aloittaa työt uuden pussukan kulkiessa kätevästi mukanani.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Höyhenä

 Syksyn uutuuskirjat houkuttelevat tarttumaan puikkoihin. Minulle ominta aluetta, neulonta, tarkoittaa rentoutumista ja vapaa-aikaa. Olen opetellut nauttimaan näistä vähäisistä hetkistä, jolloin voin ottaa keskeneräisen työn käteeni ja ennätän neuloa vaikka muutaman kerroksen. Pieninä annoksina vitamiineja talteen!
 Ensin ilmestyi kirja, sitten bongasin Tampereen Lielahdessa Ruoto Oy kalastuskaupan. Linkistä nettikauppaan.
Oltiin liikkeellä pärrällä ja voi kuinka hiki virtasi, kun en millään pystynyt päättämään minkälaiset pyrstösulat linnuilleni haluaisin. 
Asiaa tietysti olisi helpottanut se, että linnut olisivat saaneet värinsä neuleesta. Voihan sitä edetä ensinnä materiakeräyksellä ja sen jälkeen alkaa soveltamaan höyhenät lankoihin.
Ihan aitoja sulkia, älkää kukaan paheksuko, hyllyittäin perhokalastukseen. Yksilöllisiä ja yksittäin pakattuja ylellisyyksiä.
Etsiessäni kotihyllystä, mitälie, löysin purkillisen paljetteja, joita neulelintuihin on myös ommeltu.
 Kyse on tästä kirjasta. Tsirp!

torstai 7. syyskuuta 2017

Lisää opintoja

 Pyrin vuosi sitten opiskelemaan Sastamala Opiston kurssille kasvatustiedettä, mutta vähäisen opiskelijamäärän vuoksi kurssi ei toteutunut. Tiistaina kävin tilaisuudessa, jossa pääsimme opiskelun alkuun mukavalla porukalla joka vielä täydentyy muutamalla opiskelijalla.
Illan aikana saimme kuvan perusopinnoista aikatauluineen ja tentteineen. Tänään ilmottaudun Turun avoimeen yliopistoon ja näin pääsen mukaan virtuaaliluennoille.
 Pääopinnoissani ompelupuolella on suunnitelmissa nahkaompelut, jota varten olen tehnyt tiedusteluja kaappien kätköihin ja kiertänyt kierrätyskeskuksissa. Näin olen saanut jo kolme mustaa nahkatakkia purettavakseni, mutta mieltä kaihertaa vaaleat pinnat. 
Niinpä lähdin vähän ajelehtimaan ja sain ostaa ison kassillisen vaaleita nahkoja.
Samalla ajolla ostin vielä yhden kerän Novitan Polarista, että sain tehtyä terän loppuun sukkapariin. Iltasella aloitin vielä kolmannenkin parin samaisesta langasta.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kuka viimeistelee?

Koti on pysäkki, jossa viihdytään, viivytään ja huilataan. Asetellaan tavarat paikoilleen, virittäydytään uuteen vuodenaikaan ja suunnitellaan tulevaa. 
Pesin eilen keittiön räsymatot. En perinteisesti mattolaiturilla, vaan nakkasin kaikki kolme vuorollaan pyykkikoneeseen ja kannoin aamulla ulos kauniiseen ilmaan kuivumaan. Kylmähän siellä oli, mutta päivän aikana ilma on lämmennyt ja tuuli navakoitunut, että illaksi pitäisi saada kuivat matot takaisin lattiaan.
Tänä kesänä ei käyty laisinkaan pesemässä mattoja, tosin vain yksi pakollinen olisi ollut pesussa, mutta sekin saa odottaa vuoroaan.
Tänään kävin kääntymässä koululla sen lyhyen opinjakson, mikä oli kaikille yhteinen. Istuin hetken open jutuilla, kun suunniteltiin henkilökohtaisia opintojani. 
Tiukka aikataulu on muuttunut himppasen väljemmäksi, mutta mistään löysäilystä ei ole kyse. Kurssitarjonta ja muu oheistoiminta pitää nyt saada nivoutumaan toisiinsa. Samoin työt. 
Näillä näkymin pääsen aloittamaan syksyä kahden lasikurssin kanssa, keväällä kolmannen. Tilanne elää edelleen. Viime hetken peruutuksia kursseille tai sitten lisäyksiä.
Viikonloppua vietimme keskimmäisen taaperon kanssa. Ihana pieni ihminen, joka taitaa jo sanoa mummi, Muumi, isi, äiti. Ja varmuuden vuoksi joka asiaan ei.
Yöllä olikin kova äiti-ikävä, ja siinä sylitellessämme tunsin taas sen ihanan tunteen, kuinka pieni tarraantuu hetkeen, kun äiti ei ollutkaan läsnä. 
Aamulla istuimme tytön kanssa vieritysten, kun puuhailin koulujuttujani. Toinen siirsi oman istuimensa aivan minun kylkeen ja yhdessä mietimme prosessini etenemistä.
Opinnoissa on menossa taas monta eri vaihetta. Omatoiminen opiskelu sopii minulle. Teen mieluusti yksin, tosin ryhmässäkin se onnistuu.
Maanantaisin on ompelupäivä koululla. No sehän ei ole laisinkaan minun juttuni, mutta otetaan asia haltuun ja opiskellaan teollisuuskoneet ja niiden tuomat mahdollisuudet.
Ensimmäisenä työnä piti tehdä kangaspussukka joka, ihme kyllä, valmistui samana päivänä. 
Ehkä minussa asuu vielä se ompelija, joka sai valmista aikaiseksi.
Näitä töitä päivittelen ajan kuluessa. Tulossa mielenkiintoisia projekteja.
Asia joka minua erityisesti ilahduttaa on nuorimman kiakkoreenien jatkuminen yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. Poikaa pyydettiin maalille ja nyt ensimmäiset pelit jo tulossa.
Jaksoin eilen illalla valvoa pojan kotiintulon ja kyselin kuinka kiakko jää kiinni.
Jee, pääsen taas katsomoon! 
Neuleet. Niin, kuka ne viimeistelee? Villatakkini odottaa virkattuja reunuksiaan ja huivit koristeitaan. Luennoilla voi neuloa, mutta täytyisi saada työt valmiiksi asti.