perjantai 17. marraskuuta 2017

Kolme mustaa nahkatakkia

 Nyt on jotain valmista näytettäväksi! Olen ylittänyt itseni ompelemalla jalkarahin valmiiksi asti. 
Ompeleminen on kivaa kyllä juu, mutta kyllästyminen kaikkeen siihen liittyvään on ollut sitkeästi kiinni minussa. Ehkä ompelujumi on hiukan helpottanut syksyn myötä, varsinkin kun käytössä on ollut kunnon koneet ja innostava ja salliva opettaja.
 Elokuussa etsimme käyttöömme nahkaa, joko käytettynä tai uutena. Minä kävin kierrätyskeskuksessa ja Kontissa Tampereen Lielahdessa ja löysin 10-15 € maksavia hyvälaatuisia aitoja nahkatakkeja kaksin kappalein. Miäs suostui luopumaan käyttämättömäksi jääneestä isänsä pitkähköstä takista, jotka sitten riistin kaikki kappaleiksi. Tässä työvaiheessa meni useampi opiskelupäivä.
 Että pääsin aloittamaan kaavoituksen, piti olla hyvä ja tukeva rahi. Ostin omani Tampereen Vaahtomuovista.
Tämän halkaisija on 0,5 m ja korkeus 0,4m. Vaahtomuovin päälle on liimattu 200 g vanulevy kauttaaltaan. Rahin päälle ompelin päällikankaan, joka suojaa vanua. 
  Silittelin kappaleiksi puretut nahkanpalat. Kuosittelin palaset, leikkasin ja ompelin.
Hyödynsin kaiken mahdollisen, eli kierrättämällä edettiin.
Tässä yksityiskohta, jossa metriketjun lukko on pujotettu nahkakaitaleen sisään, ettei se raavi lattiaa, eikä huonekaluja. Saa tarvittaessa esille virkkuukoukulla.
 Kantokahvoiksi ompelin juurikin vaarin takin taskunsuukaitaleet työn molemmin puolin.
 Rahin päällä on miellyttävä istua. Se on tukeva ja samalla tarpeeksi korkea, että siihen on hyvä laskeutua ja nousta.
Jälleen sitä katselee kirpparikierroksillaan materiaalia sillä silmällä, että onko hinta minulle kohdillaan ja vieläkö jotain ompelisi.
 Nostin rahin työhuoneeseen kuvauksen ajaksi. Vielä tämä etsii paikaansa missä tulee käyttötarvetta.
Viereisen hyrräkuvioisen rahin olen joskus uudistanut neulomalla hupun vanhan päällikankaan päälle.
 Viihtyisää viikonloppua teille kaikille. Tänään alkaneet Tampereen Käsityömessut vetää puoleensa valtavasti väkeä.
Itse en näillä näkymin mene tänä vuonnakaan, kolmas välivuosi.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Kyllä joulukylässä mäkkärikin pitää olla

Viime jouluksi laittamani joulukylä on ollut mielessäni koko kuluneen vuoden. Milloin missäkin kuljettuamme, olen katsellut uusia esineitä pieneen kylääni. Ja kyllä niitä on hyvin löytynytkin. Uusia eläimiä, puita, kiskoja ja valosarjoja.
Muutama mökin olen itse löytänyt kirpparilta ja osa on ystävän ostamia.
Nämä pari mökkeröä olin jo pohjustanut vuoden alussa kalkkimaalilla jolla maalaan kaiken.
Taaimmainen, mansardikattoinen talo, on ollut kattoaan myöden vihressä värissä, jota häivytin ensinnä useammalla vaalealla maalikerroksella.
Seinissä oli alkuperäisenä värinä valkoinen. Mökkerö ei ollut mitenkään kutsuva. Kaunis muodoltaan, mutta ei väreiltään. Uutta maalia pintaa ja vot.
Kuvissa ei näy kimalleliima, jota olen sipaissut pintoihin.
Näin ne muuttuivat yksi kerrallaan mieluisiksi muutamalla värillä. Pidin värikartan tietoisesti edelleen niukkana.
Näistä kuvista huomaat muutoksen.
Tämä kirkko on minusta hieno, ystävän löytö. Lasittamattomaan kattoon ottaa väri hyvin kiinni.
Ylivalottuneesta kuvasta erottaa vaaleanpunaiset pystypinnat ja astetta tummemmat ikkunapuitteet. Seinät jätin maalamatta.
Punaisessa mökissä oli upeat seinämaalaukset. Minulle jäi katon ja piippujen maalaus, sekä pihan kuuraaminen.
Osa näistä mökeistä on irtonaisella pohjalla, kun ovat tuikkulyhtyjä. Näiden sisälle saa laitettua hyvin valosarjan mökistä mökkiin.
Muuntaja tai mikä lie mylly oli väreiltään minusta melkoinen kauhistus. Maalasin ensin valkoisen pohjavärin sinisen ja keltaisen päälle. Pari kerrosta vaaleanpunaista, valkoiset nurkat ja harmaan katon.
Pienessä kylässä on myös pieni punainen kärpässieni, joka on kuin luotu tonttujen kodiksi.
Mäkkäri on minusta hieno. Liekö näitä on voinut ostaa tai jostain joskus saanut? Ikkunasta puuttuu vain yksi pystypinna.
 

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Juhlittu!

Vaarilla on ollut jo muutaman viikon joka päivä juhlapäivä, kun humun perhe asuu luonamme ja pieni Milja ilahduttaa meitä.
Vauhtia ja elämöintiä, arkea ja touhuilua on kiva seurata ihan läheltä.
Viime viikonloppuna seuraamme liittyi tyttären perhe ja meno oli vieläkin vauhdikkaampaa.
Vaarin tytöt.
Päivää rytmittivät päiväunet, ruokailu ja kahvihetki.
Seurustelu pienten kanssa. Vain nuorimmaisemme ei päässyt paikalle tyttöystävän kanssa.
Muutoin meno oli lapsekasta.



Iltapäivällä humu etsi sisarensa vanhan trampoliinin ja voi mikä ilo. Sohvaparkamme sai rauhan!

Ei kaksi ilman kolmatta.








Kotiinviemisiksi annoin muutaman sukaparin, lähikäyttöön aloin neulomaan uutta sukkaparia.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Bra bag

Syysloma oli melkoista puurtamista sen tentin ja tämän ohjaustuokioni kanssa. Jos sain lukurauhan, sain myös hyvin tehtyä mallilaukkuja ohjaustuokiooni. 
Vanessa sai sovitukseen yhdet liivit ja voi kyllä, hän osaa olla suloinen häärätessään.


Kerran vielä kaikki rinsikkalaukut samaan päivitykseen.
Molemmin puolin on erilaiset koristeet.
Tässä on vain liivien omat osat koristeina.
Etupuoli.
Tausta.
Everestin vaimo.
Pitkä vitja kiinnitykseen. Ketju on entinen rannekoru, josta on otettu pois osa koristeista ja lisätty teemaan sopivaa.
Mahtipontinen.
Löysin kirpparilta ylisuuren vyönsoljen, joka suorastaan vaati paikkansa tähän laukkuun.
Laukun suussa silkkinauha, joka kiepautetaan vyönsoljen ympärille. Vuorina huivikangas.
Pastellia.
Roikottimessa timangeja.

Tämä liivikaksikko odotteli aikansa, kun valkoisissa liiveissä oli hien aiheuttamaa kellastumaa, mikä ei lähtenyt tavallisessa pesussa irti. Liotin valmista aihiota kloritevedessä, mutta laihoin tuloksin. Lopulta laitoin työn pesupussissa pyykkäriin ja lisäsin kloritea kyytipojaksi. Johan alkoi lika irtoamaan.
Koristelin valkoisen liiviosan puretun helmirannekorun helmillä molemmin puolin.
Roikottimena eri liivien olkaimet, joihinka löysin sävyyn sopivan kaksoisrenkaan kaupan pihalta.
Tässä nyt tämän hetken valmiit. Yksi on taas vaiheessa.
Korkkarit kattoon! Näillä on tanssittu yhdet häät ja tätä paria varten tein ensimmäisen bra bagin.
Kaikkien laukkujen ympärille jäi hyvin "ilmaa".
Ompelupäivänä koulussa tein itselleni kivan kolmiohuivin, johonka käytin valmista suorkaiteen mallista huivia, yksivärinen, ja taustakankaana on notkea, tiivis puuvillaraitakangas. Hyödynsin huivin päissä olevat koristeet ja rimpsut. Valmis huivi sopi kivasti väreiltään lisukkeeksi esittelypöytääni.
Tästä päällikankaasta ompelin vuorin tähän puna-valkoiseen, että puna-siniseen laukkuun.
Mielestäni onnistunut päivä. Sain kaikki ompelemaan, innostuksesta niin tiedä. Käsinompelu vaatii aina pieniä lisäponnistuksia.