keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Satoa kasvarista ja pelloilta

Alkukesän viileästä säästä huolimatta olemme jo saaneet nauttia vähäseltään kasvarin tuottamasta sadosta.
Kukat ovat hallittuja kasvussaan, ei ole täytynyt karsia kasvustoa, nyppiä vain kukkineet pois.
Kirsikkatomaatti sekä runko-, että amppelilajike on kypsyttäneet ensimmäiset maistiaiset.
Kurkkukasvusto on ollut liian vähäisellä valolla. Lämpöä on lisätty vuorokauden viileisiin tunteihin auton sisätilalämmittimellä.
Monen vuoden kokeilun jälkeen tiedän mitä tänne kannattaa laittaa kasvamaan. Kun vielä osaisi ennustaa kesän oikukkaat säät.
Kävimme keräämässä kesän maut talven varalle viime viikolla itsepoimintapellosta. 
Lajike on Salsa, suuri ja herkullinen. Arvannette, että aikaa kului poimiessa. Pitäähän se laatu tarkistaa!
Ylemmässä kuvassa mansikat miähen kädessä, alemmassa minun.
Laitoin kuvan miniälle. Pikkuinen Milja sanoi nam kuvan nähdessään =D

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Loimenjatkona

Kangaspuuni ovat olleet monta kertaa mielestäni ylimääräisin hankinta mitä olen käsityösarallani ostanut. 
Puut vievät suuren tilan, työhuoneella melkoisen palan kaikesta, luhdilla nämä ovatkin olleet lähinnä naistenhuoneessa näytillä ilman loimea. 
Viime vuosina vähän käytössä olleet.
Ensimmäinen kokemukseni kudonnasta ajoittuu vuosiin, jolloin muutin tänne ja pääsin kutomaan opiston kangaspuilla ja arvannette, että innostuin asiasta. 
Anoppini osti nämä vanhukset naapurin vanhalta emmännältä, joka sivutyökseen kutoi paljon lasten- ja karjanhoidon lisäksi.
Puilla on ikää n.100- vuotta. Kerrotaan, että nämä ovat kansalaissodan aikaiset. Sen voin kyllä uskoa. 
Näihin puihin kun laittaa loimen, saa ottaa viereensä työkalupakin ja aina kiristellä, väännellä ja venkoilla jonkin osan kanssa, kun kaidetta paukuttaa.
Sain ystäväni avukseni loimen laittoon. Musta 40 cm poppanaloimi oli nopeasti laitettu. Minulle jäi loimen kaiteeseen laitto ja polkusten sidonta.
Minähän en ole kudontapuolen oppeja saanut, mutta opastuksella ja hyvän kirjan avulla sain peruspoljennat sidottua.
Tosin monen monta kertaa sain kontata polkusten ääreen, kun aina jokin solmu antoi periksi. 
16 metriä mustaa lointa ja taas on intoa kuin lapsukaisella uuden lelun ääressä =)

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

The Tall Ships Races Turku 2017

 Kesän riemuihin kuuluu matkailu lähiseuduille ilman mitään suurempia suunnitelmia. 
Viikkoa aiemmin tiedustelin miähen halukkuutta lähteä katsomaan suuria aluksia Turkuun ei ollut kuin päivämäärästä kiinni, lauantai vai sunnuntai?
Lauantai osoittautui omaan aikatauluumme sopivammaksi, vaikka tiesimme kyllä, että silloin SAATTAA olla muutama muukin liikkeellä samalla suunnalla.
Meitä ei ihmisvilinä haitaa, kuljetaan muiden mukana ja pidetään huolta itsestämme, ettei eksytä.
Lähinnä autopaikka tuottaa aina sen suurimman haasteen, kun lähes tuntemattomaan kaupunkiin lähdetään.
Mottoripyörä oli hetken hyvä vaihtoehto, mutta aika pian siitäkin luovuttiin. Hyvä niin. En olisi jaksanut kulkea koko päivää helteessä pukuani kantaen.
Jätimme automme kaupungin laitamille, en kyllä kerro mihin! ja jatkoimme julkisella keskustaan. 
 Haimme Infosta opaskartan ja jalkauduimme ihmisvirran vietäväksi.
 Sail Training International ja Turun kaupunki järjestävät The Tall Ships Races 2017 tapahtuman Turussa. Tapahtuma on yksi Suomi 100 -juhlavuoden kohokohdista.

The Tall Ships Races on Euroopan suurin purjehdustapahtuma. Se kerää yhteen vuosittain vaihtuvissa isäntäkaupungeissa miljoonia purjehduksen ja meren ystäviä. Tapahtuman pääpaino ei ole nimestään huolimatta kilpailussa, vaan nuorisotoiminnassa, kansainvälisyydessä ja hyvässä yhteishengessä. Turku on toiminut isäntäsatamana useammin kuin mikään muu Itämeren alueen kaupunkin, neljästi aikaisemmin. Tapahtuma on joka kerta kerännyt satojatuhansia tyytyväisiä kävijöitä ympäri maata.

Vuoden 2017 kilpailu alkaa Ruotsin Halmstadista, josta alukset purjehtivat Kotkaan ja sieltä Turkuun. Suomesta alukset jatkavat Liettuan Klapiedaan ja sieltä Puolan Szczeciin, joka on kilpailun päätesatama. Tapahtuman virallisena suojelijana toimii Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Lähde: City-opas 2017 Turku
 Näillä tiedoilla suuntasimme kohti Martinsiltaa, jossa Aurajoen molemmin puolin oli nähtävää. 
Jaksoimme kulkea vain toist puolt jokkee aina Turun Linnalle asti, 6 km vilkuillen kaikkea mitä matkalla oli nähtävää, kuultavaa, hypisteltävää ja vähän syötävää.






 Jarno Saarisen muistomerkki.
 Oma koti Kakolaan?

 Harmonia
 Lähes sata alusta nähtäväksi ja kuivan maan asukki on ihmeissään.

 Kuvia myös vastarannalta.




 Ainoa tunnistettava alus, Suomen Joutsen.

 Vaikuttavan kokoinen kakkara.
 Kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin nimikkolaatta merikeskus Forum Marinumin edustalla (2011).

 Tämänkin olisi voinut nähdä samalla käynnillä.









 Kivoja yksityiskohtia.
 Alun alkaen saatuamme infosta opaskartan päätimme, että ei kävellä Linnalle asti. Hupsista!
Siinähän se, kävelymatkan päässä olikin.

Tykkivene  Karjala





 Osalle aluksia pääsi tutustumaan pääsymaksua vastaan. Niille joissa oli ilmainen sisäänpääsy, oli jonot pitkiä. Emme menneet yhteenkään alukseen, vaan katselimme vierestä.
 Tänään sunnuntaina alukset alkavat siirtymään Aurajoesta kohti seuraavaa satamaa. Tämä olisi ollut hieno nähdä.
 Katutaiteilija työssään. 
Paukkumaaleilla saa tehtyä hienoja tauluja. Tosin minun maalipurkkini ei tuota tuollaista jälkeä ei sitten millään.

 Nuorimman suosittelemana kävelimme illalla syömään keskustassa olevaan Naughty Brgriin maukkaita hamppareita.
Puoli 8 olimme valmiita siirtymään julkisella salaiseen autoparkkiimme ja naviin kirjoitettiin koti.